Aamulenkki

Päätin aloittaa tänään aamuni lenkillä. Heräsin oikeasti siihen herätyskelloon minkä olin itselleni asettanut. Tosin minun aikainen heräämiseni on 10 aamulla ja ihmettelen kuinka ihmisiä on jo niin pirteän näköisenä paljon liikkeellä. Mutta en mä aikasemminkaan jaksa herätä, jos valvon fb chatissa puoleen yöhön. Mun päivä ei vaan toimi mitenkään, jos nukun liian lyhyet unet. Oon kuin zombi koko päivän.

Mutta niin siihen lenkkiin. En ole käynyt varmaan kahteen ja puoleen kuukauteen muuton, sairastelun ja no.. laiskuuden takia. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni. Söin nopean pienen jugurtin ennen lähtöä, koska olen huomannut jaksavani paremmin jos olen syönyt ihan jotain pientä vaan. Ipodi mukaan ja lähtöön. Tällä kertaa mua sai motivoida linkin park. En tiiä kuinka hyvin toimi, pitää keksiä ehkä joku lista mitä kuuntelen lenkkieni ajan.

Mutta hermot minulla meni! Kuinka vaikeaa on lähteä lenkille helsingin keskustassa? Todella! Jokapuolella on valoja ja joutuu pysähtelemään. Ja minulla menee into jos joudun pysähtelemään koko ajan. Joten hermot siinä tietenkin meni. Pitää alkaa suunnittelemaan tarkempaa reittiä missä ei valoja ole. Kun ei oikein tekisi mieli myöskään lähteä jollain ratikalla tai bussilla ajelemaan paremman lenkkireitin lähelle.

No kokeillaan sitten huomenna tai ylihuomenna uudestaan. Ja pitää keksiä treeniä selälle ja niskalle tuolla käsipainolla. Tulee kylmemmät ilmat, niin ne alkaa taas reistailemaan, ja sitä en nyt tarvitsisi. Välissä kuvat mun vauvasta aamu-unisena. Maailman suloisin! <3>