Ellen Page

En ole tainnut vielä ehtiä kunnolla hehkuttaa yhtä näyttelijää, josta innostuin ihan täysin sen jälkeen kun olin nähnyt elokuvan Juno. Eli Ellen Pagea. Ellenhän saikin tuosta Junon roolistaan oscar ehdokkuuden ja ei mielestäni turhaan. Itse elokuva on ihan mahtava ja roolisuoritus oli kyllä huippu!

Ellen on kokonaisuudessaan hyvin erikoinen näyttelijä. Hän on pienikokoinen (vain 155 cm), poikamainen, mutta silti samaan aikaan ihan älyttömän kaunis nainen. Tosin hänet usein luullaan paljon nuoremmaksi, kuin mitä onkaan. Syntynyt vuonna 1987, Ellen on jo hieman yli 20 vuotias, mutta sekoitetaan aina alle 20 vuotiaaksi.

Ellen on kanadalaissyntyinen ja aloitti näyttelemisen jo 10 vuotiaana. Ja sain ensimmäisen oscar ehdokkuuden 20 vuotiaana. Tunnetaan parhaiten elokuvasta Juno, mutta myös elokuvista Hard Candy ja X-Men (kolmas osa). Hän on jo nyt onnistunut lyömään itsensä vakavasti otettavaksi näyttelijäksi ja onkin yksi Hollywoodin seuratuimpia uusia tulokkaita. Nyt näin hänet Inception elokuvassa ja mielestäni loisti siinäkin. Noita muita elokuvia en ole vielä ehtinyt näkemään, mutta ovat päässeet nyt listalle elokuvista, jotka pitää katsoa.

Yksi ainoa asia mistä Ellenissä en niin hirveästi pidä, on että hän ei pidä shoppailusta ja vaatteiden etsimisestä ja käyttääkin kaikkiin tapahtumiin aina stylistia. Mutta Ellenillä on silti hyvin omanlainen pukeutumistyyli, muutamia hienoja tilaisuuksia lukuunottamatta. Ellen on vahva mielipiteissään ja pitää itseänsä feministinä. Näin paljon ehdin oppimaan pienen lukutuokioni jälkeen.
Eikä tässä ole kait muuta kuin älytön määrä kuvia jatkeena:

Inception

Kaikesta flunssailustakin huolimatta piti käydä leffassa eilen, kun oli supepäivät. Ja siis olin hakenut liput jo aikasemmin, ni ei niitä nyt saanut hukata. Ja tällä kertaa leffana oli Inception, jonka halusin nähä muutankin, mutta kun kuulin, että siinä on Ellen Page se oli pakko nähdä!

Joten pakkauduin kunnolla ja en silti tarpeeksi kunnolla, kun leffateatterissa tuli kylmä niin kuin aina. Pitäisi kait aina ottaa sinne mukaan joku viltti, kun aina jäädyn normivaatteissa. Mutta ehkä siihen leffaan nyt.

Näyttelijöinä toimivat: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon Lewitt, Ellen Page, Tom Hardy, Ken Watanable, Cilian Murphy, Tom Berenger, Marion Cotillard ja Michael Caine.

Inception elokuvan juju oli, että ihmiset olivat keksineet tavan jolla pystyi näkemään unia yhdessä kytkettyinä toisiinsa, jolloin toisen unissa pystyi vierailemaan. Leonardo DiCaprion näyttelemä Cobb vieraili työkseen muiden unissa ja varasti näiltä joko jotain muistoja tai tietoja. Erään huonosti menneen työn jäkeen hän sai keikan kohteelta, joka halusi että Cobb tekee toiseen ihmiseen inceptionin eli suomeksi sanottuna istuttaisi jonkun ajatuksen päähän. Samalla hän taistelee vanhojen kummitustensa kanssa.

Itse idea siitä, että toisen uniin voi mennä on todella kiehtova ja se unimaailma oli jotenkin niin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, ettei siitä pystynyt silmiään eroon saada. Ne moninaiset unien tasot, unista toiseen hyppimiset ja miten niitä unia siinä rakennettiin. Tämän elokuvan mukaan unissa ihmisen aivot siis toimivat paljon nopeammin ja paremmin kuin oikeassa elämässä, joten unissa pystyi toteuttamaan ajatuksiaan eritavalla.

Elokuva oli todellakin aika mukaansatempaava ja idea todella hyvä. Tylsää hetkeä ei oikein tullut, vaan koko ajan tapahtui jotain. Välillä oikeasti elokuvaan piti keskittyä kunnolla, että pysyi mukana missä mennään. Unien tasoissa ja ajoissa hyppiminen tosiaan sai ajattelemaan koko ajan. Vielä elokuvan jälkeenkin sitä piti käsitellä ja miettiä, että mitähän nyt siinä ja siinäkin kohtauksessa tapahtui ennen kuin kaiken ymmärsi.. enkä varmaan siltikään ymmärtänyt kaikkea. Pitää varmaan joskus katsoa uusiksi, niin taas huomaa jotain uutta.

Ellen Pagesta yllätys yllätys tykkäsin leffassa ja muutkin roolisuoritukset olivat hyviä. Koko elokuva oli mielestäni hyvä, juurikin idean ja kaiken monimutkaisuuden takia. Sai kyllä pitkäksi aikaa miettimään ja pohtimaan sitä ja myöskin huomaamaan kohtia omasta elämästään. Siinä piti hirveästi varoa, ettei uppoa liikaa unimaailman, ettei menetä tajua että mikä on totta ja mikä ei. Ettei jää sinne unimaailmaan. Muistan, kun minulla oli joskus aika, kun tykkäsin vain nukkua ja haaveilla kaikkea, se oli niin paljon kivempaa, etten edes koulussa jaksanut keskittyä tunteihin tai mihinkään muuhun, vaan halusin vaan haaveilla omiani. Siitä nyt pääsin eroo jo aikoja sitten, ja oikeasti elän elämääni, enkä haaveile.
Samalla tuli mieleen, että jos oikeasti ihmisen aivot toimivat niin paljon paremmin unitilassa, niin sehän olisi hyvinkin järkevää opetella hallitsemaan uniaan ja niissä kaikki luova työ ja ajattelu moninkertaistuisi.

Mutta niin, elokuva tosiaan sai minut ajattelemaan :D

Ihanaa flunssailua

Niinkuin näköjään ihan kaikki muutkin koko suomessa, niin tottakai minäkin onnistuin sairastumaan tähän ikuistakin ikävämpään flunssaan. Ja kun vielä niin yritin hoitaa itseäni etten olisi onnistunut sitä tartuntaa saamaan. Nenä on niin tukossa ettei henki kulje, mutta olen onnekkaasti onnistunut vielä suojaamaan kurkkua ja syömään hedelmiä ja vetämään teetää niin paljon, että kurkkukipu ei ole vielä kunnolla iskenyt. Lämpötilani taas vaihtelee koko ajan pienen lämmön ja normilämmön välillä, niin että olo ei varmastikkaan ole mukava. Parina yönä en ole kunnolla saanut unta.Ensimmäisenä yönä kun tulin kipeäksi itseassa en saanut unta vielä 6 aamullakaan, joten pääsin nousta tunniksi ja menin sen jälkeen takaisin sänkyyn ja onnistuinkin nukkumaan jonkun 3 tuntia. Eikä loppupäivänä sitten väsyttänyt, jumitti vain ja oli tosi hassu olo. Olin sen aamuyötunnin aikana onnistunut tekemään internetissä vaikka mitä. Muistin jossain vaiheessa päivällä, että olin hakenut jopa työpaikkoja silloin melkein tiedottomassa tilassa. Mitähän siitäkin oli tullut. No joo.

Tänään käydessäni kaupassa aloin aivastelemaan ja minun lähelläni oleva mummeli innostui, kun huomasi ettei ollut ainoa joka oli flunssankourissa ja alkoi höpötellä minulle kaikkia vaivojansa. Päädyin flunssasta huolimatta kuitenkin tulemaan töihin, kun kuume ei ole vaivannut. Ja tietenkin suostuin tekemään sen normaalia pitemmän päivän töissä. Ei sekään mitään. Äiti päätti tuoda minulle älyttömän kasan vitamiineja ja ravintolisäjuttuja, että paraneminen joskus alkaisi. Ja tietenkin juuri tänään täällä sellossa soittaa joku ihme coverbändi aika järkyttävän kuuloisesti (hyvin pahoillani bändiä kohtaan, ja niitä jotka siitä pitivät). Ainakin tässä olotilassa tuo ei sitten kolahda yhtään. Ja viereisessä liikkeessä korjaillaan, vasaroidaan ja poraillaan jotain, niin että varmasti saan sen rauhan päähäni. Ja huomenna aamusta sitten sama. Ja illasta pitäisi jaksaa vielä juhlia. Huh.
En kuitenkaan välttämättä kovin mielelläni sisällä kotonakaan istuisi tunnista ja päivästä toiseen lääkitsemässä itseäni. Kai tämä flunsa vain kuuluu tähän syksyn alkuun. Pitäisi vaan osata vielä pukeutua siihen kuuluvasti niin kaikki menisi hyvin!

Päätin lukea wikipediasta vähän flunssasta. Ja siellä kerrottiin, että se on joidenkin viruksien aiheuttama tauti, johon ei oikeastaan hoitoa ole, vaan se kuluu itestään ohi. Apuja taudin nopeammin poistumiselle on lepo ja oireiden helpottaminen. Vaikka flunssan sanotaankin olevan vilustumista, niin se ei yleensä johdu kylmyydestä. Se voi olla, että kylmyydessä immuteettikyky on alhaisempi jolloni kehossa olevat viruksen pääsevät vauhtiin, mutta yleensä flunssaan tarttuu ihan muiden ihmisten kautta. Alhainen immuniteettikyky altistaa tietenkin helpommin kaikille taudeille. Sehän kuulostaa hyvältä. Koska mä en nyt taas muista millon mun immuniteettikyky on oikeesti ollu kunnossa sitten lapsuuden jälkeen. Pitäis varmaan asian eteen alkaa tehä jotain.
Mutta teille kaikille, jotka kärsitte flunssasta onnea vain parantumiselle. Appelsiinia ja muita vitamiineja kunnolla, sekä kuumia keittoja. Ja tietenkin älytön määrä teetä ja peittojen alla makoilemista. Niin ehkä se lähtee jossain vaiheessa (mulla yleensä saattaa kestää kuukausiakin). Ja teille, jotka vielä ette ole sairastuneet niin odotelkaa vain kauhuissanne, kyllä se teihinkin vielä iskee :)

Vitutusta

Blaah mikä päivä. Tuntuu et olis koko päivänen feilure. Varmaan hyvä ajoittaa työhaastattelu tälle päivälle.
Aamu itseasiassa alkoi aika hyvin. Sitten piti nähdä kaveri, mutta tällä tuli jotain ongelmia vähän kaiken kanssa, niin ei se sitten onnistunutkaan, joten en saanut tälläkään kertaa laturiani takaisin, enkä siis voi vieläkään käyttää kameraani. Tylsyyteeni päätin alkaa kihartamaan hiuksiani. Niistä tuli täydelliset! Ja tietenkin juuri sille päivälle, kun ulkona on hyvin kosteaa, sataa ja niille ei oikeastaan ole mitään virkaa tänä päivänä muutakuin piristää minua. Miksei ne voi onnistua tällä tavoin aina kun haluan? Ja sitten ne hiukset tosiaan lössähti varmaan minuutissa siitä kun pääsin ulos, vaikka niissä oli kuinka paljon mitäkilie tököttejä.
Kotimatkalla huomasin, että heei, mähän en tosiaan ollu syöny kuin aamulla jonkun rahkan.. Olis ehkä voinu harkita syömistä ennen sitä työhaastattelua, niin silmät ei olis harottanu joka suuntaan missä ruoka tuoksu. Menin sitten kauppaan ettimään itelleni ruokaa. Pyörin kaupassa edes takas varmaan sen viissataa kertaa osaamatta päättä mitä haluan. Ensin otin yhden asian, kunnes tajusin ettei siihen ole mitään mitä haluisin syödä sen kanssa. Sitten otin toisen asian ja päädyin ettei minun teekkään mieli sitä. Ja kun olin varmaan jonku 20 minuuttia siinä heilunu edes takas otin, vitutukseeni, vain ensimmäisen asian mitä käsiini sain ja menin kassalle sitä enempää miettimättä. Näköjään otin lohkoperunoita enkä mitään muuta.
Nälästä johtuva vitutus oli aika paha, ja paheni entisestään kun huomasin että ratikkani meni siitä mun silmien edestä ja seuraava tulisi vasta vartin päästä. Päätin ottaa toisen ratikan ja kävellä pienen matkan kotiin, koska niin pääsisin vain nopeammin. Ratikassa viereeni istui joku vanha mummo, joka vain lässähti viereiselleni paikalle niin että melkein osittain litistyin hänen alleen ja jäi istumaan siihen ihan kiinni minuun, kun taas tähän hänen toisella puolella istuvaan ihmiseen hänellä oli se 20 senttiä ainakin väliä, vaikka penkit olivatkin täysin vierekkäin. Ja tämä tajusi siirtyä sivummalle, vasta kun toisella puolella oleva nainen häipyi ratikasta.
Näiden lisäksi koko matkan sain korjailla paitaani, koska kun laitan takin päälle niin se päättää venähtää niin, että toinen rintani melkein näkyy. Eikä suostu pysymään kunnolla ylhäällä.
Ja nyt kun pääsin tähän koneelle kirjoittelemaan ja ajattelin ensimmäistä kertaa käyttää puhelimeni ja koneeni bluetoothia, niin se ei tietenkään toimi enkä saanut sitä rakeistakaan hiuskuvaa laitettua tänne.
No ehkä tuossa oli tarpeeksi vitutuksen aiheita, vaikkei sinänsä ollut mitään. Lopun päivää ajattelin sitten olla vähän paremmissa tunnelmissa ja syödä kunnolla.

Juhlia takana ja edessä

Mun piti jotain kirjotella, mut sitten täysin unohdin mistä mun piti höpötellä. Mut tylsyyteni kirjotan silti.
Eilen kävin kaverini häissä.. jonka polttareita aikasemmin siis juhlin. Ne oli aika kivat ja rennot häät. Suomenlinnassa oli järjestetty picnis, jonne kaikki sitä ruokaa sitten toivat ja yhteisesti syötiin ja juotiin ja istuskeltiin ja juteltiin. Sää oli vähän mitä oli. Välillä aurinko paisteli pilvien läpi, sitten pilvet taas valloittivat taivaan ja illasta alkoi sitten sataa. Hääpari oli ihanan säteilevä, ja näyttivät tosi onnellisilta, joten onnea heidän avioliitolleen! Välissä kävin kotona, koska eilen oli vähän väsynyt olo, enkä jaksanut juhlia koko päivää putkeen. Mutta illaksi menin taas hetkeksi käymään jatkoilla.
Ja nyt viikon päästä pitäisi olla sitten yhdet läksiäiset :( Ja silloin pitäisi tavata hirveä määrä uusia ihmisiä. Viikolla pitäisi nähdä yksi kaveri ja käydä pari kertaa töissä. Mulla on siis ihan huikeesti suunnitelmia ja ohjelmaa niin kuin näkyy. Ohjelmaa ehtii sitten suunnitella seuraavalle kuulle, nyt viel rentoudutaan ja yritän tän mun jatkuvan väsymyksen saada jotenki korjattua. Aamusin herään liian aikasin (mulle liian aikasin) ja sitten on koko päivä väsy, mutten viitsisi oikein päikkäreitäkään nukkua. Joku syysmasennus nyt jo alkamassa :P

Mutta tuosta aikasemmin mainitsemistani häistä tuli mieleen eräs seikka. Tosiaan tuo kaverini on vähän päälle parikymppinen ja tunsi miehensä alle vuoden ennen kuin avioitui. Olen kuitenkin kuullut yhtä sun toista kommentia näistä häistä. Joidenkin mielestä liian nuorena, joidenkin mielestä liian aikaisin ja jotkut taas rakastavat tätä ideaa. Oma mielipiteeni on, että ne jotka suoraan kritisoivat tätä, eivät ole nähneet paria yhdessä tai ylipäätään ihmistä aikoihin. Kun näin heidät kahdestaan niin ymmärsin miksi he halusivat naimisiin jo nyt. He suorastaan hehkuivat sitä onnea, että saisivat olla lopun elämäänsä kahdestaan. Sitä oli todella ihana katsoa!
Aikaisin tämä ehkä oli. Mutta eipä ole ensimmäinen avioliitto, joka on solmittu nopeasti. Enkä usko että heidän viivyttelemisensä olisi takuu sille, että se toimisi paremmin. Oma mielipiteeni on, etten solmisi avioliittoa noin lyhyen suhteen jälkeen, mutta minä nyt olen ihan eri ihminen ja erilainen. Joillekin se sopii noin.

Sitten taas se, että kaverini olisi liian nuori menemään naimisiin? No nykyaikaan vähän päälle 20 pidetään jo varmaan nuorena, mutta ennen se oli täysin normaalia. Nykyäänkin tiedän hyvin monia juuri tämän ikäisinä naimisiin menneitä ja vieläkin ovat onnellisia. Joten sekään ei ole mikään syy olla menemättä.
Heille se sopi näin ja olen iloinen heidän puolestaan!

Piti pitää tuollainen pieni saarna tuohon väliin ja sitten voisin taas uvota jonnekin nettipelien maailmaan tuhlaamaan lopun työpäivääni. Ja siinähän kuvissa näkyyki mitä suurimmaksi osaksi töissä teen.

The Expendables

Siellä leffassahan tuli käytyä keskiviikkona katsomassa tämä kunnon mäiskintäpätkä. Lähinnä näyttelijöiden takia sen halusin nähä, enkä sillon ollenkaan ajatellut että minkälaista elokuvaa olin menossa katsomaan, mutta ei se mitään. Sain sitten katella, kun leffateatteri täytty lähinnä miehistä ja naurunpyrähdyksiä ja taputuksia tuli vähän erikoisissa paikoissa, mutta niin.

Jos ensiksi kerron syyn miksi lähdin katsomaan elokuvaa. Eli tässä on näyttelijäkaarti: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li, Dolph Lundgren, Eric Roberts, Randy Couture, Steve Austin, David Zayas, Giselle Itie, Charisma Carpenter, Gary Daniels, Terry Crews, Mickey Rourke, Marcio Rosario, Bruce Willis ja Arnold Schwarzenegger. Kaikkia en siis tiennyt, mutta suuria nimiä kuulema. Ja tottakai noiden lisäksi oli niitä joitain näyttelijöitä, mutten ihan kaikkia nimiä jaksanu tänne tunkemaan.Ideanahan on, että Expendables on jengi, joka tekee jonkinlaisia palkkamurhaushommia, joiden kai pitäisi olla ihan liian vaikeita monille muille. Itse jengissä taisi olla se viisi ihmistä ja jokaisella on se joku oma juttu jolla pätee. Jason Stathamin esittämä Lee Christmas oli veitsi mies ja oli kyl aika siistejä ne sen tappelukohtaukset.

Tässä nää saa jonkun uuden tehtävän, jota ne alkaa tutkia. Barneyn ja Leen tutkittua saarta, jossa on kait joku huumejuttu meneillään ne päätyy, että keikka on liian hankala eikä ota sitä vastaan. Kuitenki ne onnistu jättää sinne sellasen sekamelskan, että paikallinen tyttö joka on kenraalin tytär joutuu siitä ongelmiin ja ne lähtee pelastamaan tyttöä.
Juoni ei siis ole mitenkään järisyttävän kekseliäs tai muutenkaan erikoinen. Tuntui, että siinä lähinnä keskityttiin niihin tappelukohtauksiin, muutamiin "rakkauskohtauksiin" välissä ja sitten hieman häiritsevään komiikkaan.Sylvesterin, Brucen ja Arnoldin kohtaus oli niin häiritsevä, että en ottanu näitä näyttelijöitä enää kovin tosissani.

Samoin tuntui, että Leen ja Lacyn juttu väleissä oli vähän ängetty, koska ne sai jopa kaks kohtausta eikä lopussa tullut minkäänlaista lopetusta tai ideaa sille niiden jutulle. Että olisivat voineet jättää sen kokonaan pois tai sitten laittaa edes yhden kohtauksen lisää. Parin tunnin elokuvaan se olis kyllä mahtunut.

Mäiskintäelokuvaksi tää oli oikein viihdyttävä eikä käyny pitkäveteiseks. Sen sijaan leffassa kannattaa käydä aika takariviin istumaan, koska mulla niissä tappelukohtauksissa meni ainakin silmät ristiin ja tuntu kuin en pysyisi mukana, kun en näe kokonaisuutta tarpeeksi hyvin. Mutta jos haluaa mennä katselemaan Stathamia tai jotain muita noista ni kyl se viihdyttävä oli. Stallonesta en sano mitään.. en fanita sitä.

Matkakuume nousee pikku hiljaa

Matkailuintoa vähän hillitäkseen.. tai pahentaakseen kattelin vähän kaupunkeja joissa haluisin täällä euroopassa käydä. Italiassa ja Espanjassa oon käynykki, mutten just noissa kaupungeissa ja sinne hinku on kova! Kaupunkeja on toki monia lisää, mutta jos tähän nyt vaan muutaman laitan. Ja mä olen yks niitä ainoita, jotka ei oo ikinä käyny Kreikassa. Sen sijaan mun äiti on käyny siellä varmaan 10 kertaa :D

Rooma

Jääny näkemättä tää kaupunki, vaikka italiassa muuten oonki käyny jo pariki kertaa. Ja suunnitelmana oli sillon tänne puoleks vuodeks muuttaa. Mutta ei se estä silti käymästä täällä.


Lissabon

Oon kuullu Lissabonista vaan hirveesti tarinoita kuinka kiva ja ihana paikka se on ja mitä kaikkea siellä voi tehdä. No semmonen pitää ite käydä tarkastamassa.


Barcelona

Vähän sama juttu Barcelonassa. Paljon kaikkea kuullu, tosin nyt äiti vähän jo ehti murentaa mun haaveita tästä kaupungista, kun ne mun siskon kanssa siellä kävi. Mut ehkä mä kuitenkin teen omat johtopäätökset sitte ku oon ite käyny.


Ateena


Yleisesti Kreikassa en oo ikinä käyny ja Ateenassa on paljon historiallisia paikkoja, jotka haluisin nähä. Mut ehkä siinä ite Kreikassaki pitäis vierailla.

Ja nää oli vasta nää euroopan sisäiset paikat joissa en oo käyny. Sitten on ne joihin haluun palata aina uudestaan ja uudestaan. Ja tietenki ne kaikki euroopan ulkopuoliset kohteet. Oi voi, millon mä nää kaikki ehin? Olisko sellasta ammattia mis pystyis vaan matkustelee ympäri maailmaa?