Inception

Kaikesta flunssailustakin huolimatta piti käydä leffassa eilen, kun oli supepäivät. Ja siis olin hakenut liput jo aikasemmin, ni ei niitä nyt saanut hukata. Ja tällä kertaa leffana oli Inception, jonka halusin nähä muutankin, mutta kun kuulin, että siinä on Ellen Page se oli pakko nähdä!

Joten pakkauduin kunnolla ja en silti tarpeeksi kunnolla, kun leffateatterissa tuli kylmä niin kuin aina. Pitäisi kait aina ottaa sinne mukaan joku viltti, kun aina jäädyn normivaatteissa. Mutta ehkä siihen leffaan nyt.

Näyttelijöinä toimivat: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon Lewitt, Ellen Page, Tom Hardy, Ken Watanable, Cilian Murphy, Tom Berenger, Marion Cotillard ja Michael Caine.

Inception elokuvan juju oli, että ihmiset olivat keksineet tavan jolla pystyi näkemään unia yhdessä kytkettyinä toisiinsa, jolloin toisen unissa pystyi vierailemaan. Leonardo DiCaprion näyttelemä Cobb vieraili työkseen muiden unissa ja varasti näiltä joko jotain muistoja tai tietoja. Erään huonosti menneen työn jäkeen hän sai keikan kohteelta, joka halusi että Cobb tekee toiseen ihmiseen inceptionin eli suomeksi sanottuna istuttaisi jonkun ajatuksen päähän. Samalla hän taistelee vanhojen kummitustensa kanssa.

Itse idea siitä, että toisen uniin voi mennä on todella kiehtova ja se unimaailma oli jotenkin niin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, ettei siitä pystynyt silmiään eroon saada. Ne moninaiset unien tasot, unista toiseen hyppimiset ja miten niitä unia siinä rakennettiin. Tämän elokuvan mukaan unissa ihmisen aivot siis toimivat paljon nopeammin ja paremmin kuin oikeassa elämässä, joten unissa pystyi toteuttamaan ajatuksiaan eritavalla.

Elokuva oli todellakin aika mukaansatempaava ja idea todella hyvä. Tylsää hetkeä ei oikein tullut, vaan koko ajan tapahtui jotain. Välillä oikeasti elokuvaan piti keskittyä kunnolla, että pysyi mukana missä mennään. Unien tasoissa ja ajoissa hyppiminen tosiaan sai ajattelemaan koko ajan. Vielä elokuvan jälkeenkin sitä piti käsitellä ja miettiä, että mitähän nyt siinä ja siinäkin kohtauksessa tapahtui ennen kuin kaiken ymmärsi.. enkä varmaan siltikään ymmärtänyt kaikkea. Pitää varmaan joskus katsoa uusiksi, niin taas huomaa jotain uutta.

Ellen Pagesta yllätys yllätys tykkäsin leffassa ja muutkin roolisuoritukset olivat hyviä. Koko elokuva oli mielestäni hyvä, juurikin idean ja kaiken monimutkaisuuden takia. Sai kyllä pitkäksi aikaa miettimään ja pohtimaan sitä ja myöskin huomaamaan kohtia omasta elämästään. Siinä piti hirveästi varoa, ettei uppoa liikaa unimaailman, ettei menetä tajua että mikä on totta ja mikä ei. Ettei jää sinne unimaailmaan. Muistan, kun minulla oli joskus aika, kun tykkäsin vain nukkua ja haaveilla kaikkea, se oli niin paljon kivempaa, etten edes koulussa jaksanut keskittyä tunteihin tai mihinkään muuhun, vaan halusin vaan haaveilla omiani. Siitä nyt pääsin eroo jo aikoja sitten, ja oikeasti elän elämääni, enkä haaveile.
Samalla tuli mieleen, että jos oikeasti ihmisen aivot toimivat niin paljon paremmin unitilassa, niin sehän olisi hyvinkin järkevää opetella hallitsemaan uniaan ja niissä kaikki luova työ ja ajattelu moninkertaistuisi.

Mutta niin, elokuva tosiaan sai minut ajattelemaan :D