Blaah mikä päivä. Tuntuu et olis koko päivänen feilure. Varmaan hyvä ajoittaa työhaastattelu tälle päivälle.
Aamu itseasiassa alkoi aika hyvin. Sitten piti nähdä kaveri, mutta tällä tuli jotain ongelmia vähän kaiken kanssa, niin ei se sitten onnistunutkaan, joten en saanut tälläkään kertaa laturiani takaisin, enkä siis voi vieläkään käyttää kameraani. Tylsyyteeni päätin alkaa kihartamaan hiuksiani. Niistä tuli täydelliset! Ja tietenkin juuri sille päivälle, kun ulkona on hyvin kosteaa, sataa ja niille ei oikeastaan ole mitään virkaa tänä päivänä muutakuin piristää minua. Miksei ne voi onnistua tällä tavoin aina kun haluan? Ja sitten ne hiukset tosiaan lössähti varmaan minuutissa siitä kun pääsin ulos, vaikka niissä oli kuinka paljon mitäkilie tököttejä.
Kotimatkalla huomasin, että heei, mähän en tosiaan ollu syöny kuin aamulla jonkun rahkan.. Olis ehkä voinu harkita syömistä ennen sitä työhaastattelua, niin silmät ei olis harottanu joka suuntaan missä ruoka tuoksu. Menin sitten kauppaan ettimään itelleni ruokaa. Pyörin kaupassa edes takas varmaan sen viissataa kertaa osaamatta päättä mitä haluan. Ensin otin yhden asian, kunnes tajusin ettei siihen ole mitään mitä haluisin syödä sen kanssa. Sitten otin toisen asian ja päädyin ettei minun teekkään mieli sitä. Ja kun olin varmaan jonku 20 minuuttia siinä heilunu edes takas otin, vitutukseeni, vain ensimmäisen asian mitä käsiini sain ja menin kassalle sitä enempää miettimättä. Näköjään otin lohkoperunoita enkä mitään muuta.
Nälästä johtuva vitutus oli aika paha, ja paheni entisestään kun huomasin että ratikkani meni siitä mun silmien edestä ja seuraava tulisi vasta vartin päästä. Päätin ottaa toisen ratikan ja kävellä pienen matkan kotiin, koska niin pääsisin vain nopeammin. Ratikassa viereeni istui joku vanha mummo, joka vain lässähti viereiselleni paikalle niin että melkein osittain litistyin hänen alleen ja jäi istumaan siihen ihan kiinni minuun, kun taas tähän hänen toisella puolella istuvaan ihmiseen hänellä oli se 20 senttiä ainakin väliä, vaikka penkit olivatkin täysin vierekkäin. Ja tämä tajusi siirtyä sivummalle, vasta kun toisella puolella oleva nainen häipyi ratikasta.
Näiden lisäksi koko matkan sain korjailla paitaani, koska kun laitan takin päälle niin se päättää venähtää niin, että toinen rintani melkein näkyy. Eikä suostu pysymään kunnolla ylhäällä.
Ja nyt kun pääsin tähän koneelle kirjoittelemaan ja ajattelin ensimmäistä kertaa käyttää puhelimeni ja koneeni bluetoothia, niin se ei tietenkään toimi enkä saanut sitä rakeistakaan hiuskuvaa laitettua tänne.
No ehkä tuossa oli tarpeeksi vitutuksen aiheita, vaikkei sinänsä ollut mitään. Lopun päivää ajattelin sitten olla vähän paremmissa tunnelmissa ja syödä kunnolla.
Aamu itseasiassa alkoi aika hyvin. Sitten piti nähdä kaveri, mutta tällä tuli jotain ongelmia vähän kaiken kanssa, niin ei se sitten onnistunutkaan, joten en saanut tälläkään kertaa laturiani takaisin, enkä siis voi vieläkään käyttää kameraani. Tylsyyteeni päätin alkaa kihartamaan hiuksiani. Niistä tuli täydelliset! Ja tietenkin juuri sille päivälle, kun ulkona on hyvin kosteaa, sataa ja niille ei oikeastaan ole mitään virkaa tänä päivänä muutakuin piristää minua. Miksei ne voi onnistua tällä tavoin aina kun haluan? Ja sitten ne hiukset tosiaan lössähti varmaan minuutissa siitä kun pääsin ulos, vaikka niissä oli kuinka paljon mitäkilie tököttejä.
Kotimatkalla huomasin, että heei, mähän en tosiaan ollu syöny kuin aamulla jonkun rahkan.. Olis ehkä voinu harkita syömistä ennen sitä työhaastattelua, niin silmät ei olis harottanu joka suuntaan missä ruoka tuoksu. Menin sitten kauppaan ettimään itelleni ruokaa. Pyörin kaupassa edes takas varmaan sen viissataa kertaa osaamatta päättä mitä haluan. Ensin otin yhden asian, kunnes tajusin ettei siihen ole mitään mitä haluisin syödä sen kanssa. Sitten otin toisen asian ja päädyin ettei minun teekkään mieli sitä. Ja kun olin varmaan jonku 20 minuuttia siinä heilunu edes takas otin, vitutukseeni, vain ensimmäisen asian mitä käsiini sain ja menin kassalle sitä enempää miettimättä. Näköjään otin lohkoperunoita enkä mitään muuta.
Nälästä johtuva vitutus oli aika paha, ja paheni entisestään kun huomasin että ratikkani meni siitä mun silmien edestä ja seuraava tulisi vasta vartin päästä. Päätin ottaa toisen ratikan ja kävellä pienen matkan kotiin, koska niin pääsisin vain nopeammin. Ratikassa viereeni istui joku vanha mummo, joka vain lässähti viereiselleni paikalle niin että melkein osittain litistyin hänen alleen ja jäi istumaan siihen ihan kiinni minuun, kun taas tähän hänen toisella puolella istuvaan ihmiseen hänellä oli se 20 senttiä ainakin väliä, vaikka penkit olivatkin täysin vierekkäin. Ja tämä tajusi siirtyä sivummalle, vasta kun toisella puolella oleva nainen häipyi ratikasta.
Näiden lisäksi koko matkan sain korjailla paitaani, koska kun laitan takin päälle niin se päättää venähtää niin, että toinen rintani melkein näkyy. Eikä suostu pysymään kunnolla ylhäällä.
Ja nyt kun pääsin tähän koneelle kirjoittelemaan ja ajattelin ensimmäistä kertaa käyttää puhelimeni ja koneeni bluetoothia, niin se ei tietenkään toimi enkä saanut sitä rakeistakaan hiuskuvaa laitettua tänne.
No ehkä tuossa oli tarpeeksi vitutuksen aiheita, vaikkei sinänsä ollut mitään. Lopun päivää ajattelin sitten olla vähän paremmissa tunnelmissa ja syödä kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti