Unelmointia ja omanlaista taidetta

Tosi pitkään oon jo ehtiny unelmoida tatuoinnin ottamisesta, mutten vain ole vielä ehtinyt kerätä rahaa juuri siihen. Ja koska on kyseessä kuva, joka hakataan muhun koko elämäks, ni sen pitää olla sellanen minkä oikeesti haluun sinne ja haluun sinne vielä kun oon vanha ja ryppynen mummo... vaikken sellaiseksi ikinä suunnitellut tulevani.


Nyt oon ehtiny unelmoida näistä kuvista jo niin kauan, että ehtiny suunnitella jo useammankin kuvan. Mielessä ne tietenki on, mutta ne pitäisi vielä piirtää. Ensin päätin, että piirrän kaikki itse, mutta jotkut kuvat on kyllä jo niin haastavia, että ehkä annan ammattilaisten tehdä työt, niin että olen tyytyväinen sitten kun se on ihollakin.

Kaverit ottaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän tatskoja, ja ne joilla ei ollut, ovat myös aloittaneet tämän kierteen, jossa yhden tatuoinnin jälkeen on pakko saada koko ajan vain lisää ja lisää. Ja se saa minut himoitsemaan näitä ikuisia kuvia vaan enemmän ja enemmän. Pitäisi varmaan aloittaa harrastukseksi ottaa kuvia kavereiden tatuoinneista, jos se vaikka hillitsisi mitenkään tätä himoa.


En kuitenkaan pidä ihan mistä vaan tatuoinneista, vaan niissä pitää olla jonkunlainen merkitys tai idea. Mielestäni on tosi tyhmää ottaa vain joku kuva jostain katalogista. Taino näyttäähän sekin hienolta varmasti, mutta silloin kun otat jotain ikuista ihollesi, niin mielestäni siinä pitää olla joku juju miksi sen siihen haluaa.


Kuvat voivat olla kauniita iholla ja tekevät siitä erikoisen ja ainutlaatuisen, mutta kun kuulee tarinan kuvan takaa, se tekee siitä entistä ainutlaatuisemman. Iso on melkein kuin uusi alusta, jolle taidetta piirretään. Kivuliastahan se kuulema on (varsinkin mun kipukynnyksellä), mutta varmasti myöskin sen arvoista.

Tatuoinnit alkavat jo olla jokapäiväinen asia katunäkymässäkin, mutta silti ainakin vähän vanhempi polvi paheksuu näitä vieläkin. Usein kuuluu kysymyksiä että tykkääkö siitä kuvasta sitten aikuisenakin? En minä ainakaan ota mitään ihooni mitä en haluaisi ja eiköhän siihen opi rakastumaan vaan syvemmin elämänsä aikana, kun se on ollut mukana omassa persoonassa jo niin pitkään.

Vaikka osan kuvista olenkin jo täysin päättänyt, että minkälaiset haluan, mutta osa on mielessä vasta alkutekijöissä ja vielä haen sitä lopullista ideaa ja ilmettä. Tuollaiset tekstit ovat ihania, varsinkin jollain toisella kielellä, jota kaikki eivät sitten välttämättä ymmärräkkään. Silloin se idea on pieni salaisuus, jota kantaa mukanaan.

Sitten on näitä kuvia, jotka todella ovat salaisuus ja joita en ihan ymmärrä. No ehkä mun ei kaikkea tarviikkaan ymmärtää. Mutta silti, vaikka otan kuvat itselleni, niin kyl mä haluun et ne näkyy, eikä sillä tavalla että vedän huulen ulos ja näytän kaikille.


Joskus näitä tatuointikuvia on vain niin ihana katsella. Niitä on niin erilaisia ja eri ideoita on ihana tutkia. Se on oikeasti kuin taidegalleriassa katselisi maalauksia, minä vain en niistä niin paljon perusta, mutta erikoisten tatuointien katseleminen (erilaisten pukeutumistyylien ja kauniiden juttujen ohella) on omaa viihteeni. Ja yllättävän edulliseksi tämä viihde tuleekin.

Jotkut tatuoinnit tuntuu vaan kaunistavan ihoa. Tuokin kuva tuossa yllä saa tuon herkän vaalean ihon näyttämään vieläkin paljon herkemmältä ja kauniimmalta! Tosin mielestäni iho voi myös olla kaunis ilman tatuointeja.


Tähän loppuun tämä mielestäni ihan mahtava kuva, jota en kyllä itselleni ottaisi. Tosi aidon näkönen tuo ihon repeytyminen ja ihan mahtavan hauska idea. Toisaalta en tunne, että sisälläni olisi hämähäkkimies, niin en ehkä sen takia haluaisikaan tällaista itselleni.