Mun piti jotain kirjotella, mut sitten täysin unohdin mistä mun piti höpötellä. Mut tylsyyteni kirjotan silti.
Eilen kävin kaverini häissä.. jonka polttareita aikasemmin siis juhlin. Ne oli aika kivat ja rennot häät. Suomenlinnassa oli järjestetty picnis, jonne kaikki sitä ruokaa sitten toivat ja yhteisesti syötiin ja juotiin ja istuskeltiin ja juteltiin. Sää oli vähän mitä oli. Välillä aurinko paisteli pilvien läpi, sitten pilvet taas valloittivat taivaan ja illasta alkoi sitten sataa. Hääpari oli ihanan säteilevä, ja näyttivät tosi onnellisilta, joten onnea heidän avioliitolleen! Välissä kävin kotona, koska eilen oli vähän väsynyt olo, enkä jaksanut juhlia koko päivää putkeen. Mutta illaksi menin taas hetkeksi käymään jatkoilla.
Ja nyt viikon päästä pitäisi olla sitten yhdet läksiäiset :( Ja silloin pitäisi tavata hirveä määrä uusia ihmisiä. Viikolla pitäisi nähdä yksi kaveri ja käydä pari kertaa töissä. Mulla on siis ihan huikeesti suunnitelmia ja ohjelmaa niin kuin näkyy. Ohjelmaa ehtii sitten suunnitella seuraavalle kuulle, nyt viel rentoudutaan ja yritän tän mun jatkuvan väsymyksen saada jotenki korjattua. Aamusin herään liian aikasin (mulle liian aikasin) ja sitten on koko päivä väsy, mutten viitsisi oikein päikkäreitäkään nukkua. Joku syysmasennus nyt jo alkamassa :P
Mutta tuosta aikasemmin mainitsemistani häistä tuli mieleen eräs seikka. Tosiaan tuo kaverini on vähän päälle parikymppinen ja tunsi miehensä alle vuoden ennen kuin avioitui. Olen kuitenkin kuullut yhtä sun toista kommentia näistä häistä. Joidenkin mielestä liian nuorena, joidenkin mielestä liian aikaisin ja jotkut taas rakastavat tätä ideaa. Oma mielipiteeni on, että ne jotka suoraan kritisoivat tätä, eivät ole nähneet paria yhdessä tai ylipäätään ihmistä aikoihin. Kun näin heidät kahdestaan niin ymmärsin miksi he halusivat naimisiin jo nyt. He suorastaan hehkuivat sitä onnea, että saisivat olla lopun elämäänsä kahdestaan. Sitä oli todella ihana katsoa!
Aikaisin tämä ehkä oli. Mutta eipä ole ensimmäinen avioliitto, joka on solmittu nopeasti. Enkä usko että heidän viivyttelemisensä olisi takuu sille, että se toimisi paremmin. Oma mielipiteeni on, etten solmisi avioliittoa noin lyhyen suhteen jälkeen, mutta minä nyt olen ihan eri ihminen ja erilainen. Joillekin se sopii noin.
Sitten taas se, että kaverini olisi liian nuori menemään naimisiin? No nykyaikaan vähän päälle 20 pidetään jo varmaan nuorena, mutta ennen se oli täysin normaalia. Nykyäänkin tiedän hyvin monia juuri tämän ikäisinä naimisiin menneitä ja vieläkin ovat onnellisia. Joten sekään ei ole mikään syy olla menemättä.
Heille se sopi näin ja olen iloinen heidän puolestaan!
Piti pitää tuollainen pieni saarna tuohon väliin ja sitten voisin taas uvota jonnekin nettipelien maailmaan tuhlaamaan lopun työpäivääni. Ja siinähän kuvissa näkyyki mitä suurimmaksi osaksi töissä teen.
Eilen kävin kaverini häissä.. jonka polttareita aikasemmin siis juhlin. Ne oli aika kivat ja rennot häät. Suomenlinnassa oli järjestetty picnis, jonne kaikki sitä ruokaa sitten toivat ja yhteisesti syötiin ja juotiin ja istuskeltiin ja juteltiin. Sää oli vähän mitä oli. Välillä aurinko paisteli pilvien läpi, sitten pilvet taas valloittivat taivaan ja illasta alkoi sitten sataa. Hääpari oli ihanan säteilevä, ja näyttivät tosi onnellisilta, joten onnea heidän avioliitolleen! Välissä kävin kotona, koska eilen oli vähän väsynyt olo, enkä jaksanut juhlia koko päivää putkeen. Mutta illaksi menin taas hetkeksi käymään jatkoilla.
Ja nyt viikon päästä pitäisi olla sitten yhdet läksiäiset :( Ja silloin pitäisi tavata hirveä määrä uusia ihmisiä. Viikolla pitäisi nähdä yksi kaveri ja käydä pari kertaa töissä. Mulla on siis ihan huikeesti suunnitelmia ja ohjelmaa niin kuin näkyy. Ohjelmaa ehtii sitten suunnitella seuraavalle kuulle, nyt viel rentoudutaan ja yritän tän mun jatkuvan väsymyksen saada jotenki korjattua. Aamusin herään liian aikasin (mulle liian aikasin) ja sitten on koko päivä väsy, mutten viitsisi oikein päikkäreitäkään nukkua. Joku syysmasennus nyt jo alkamassa :P
Mutta tuosta aikasemmin mainitsemistani häistä tuli mieleen eräs seikka. Tosiaan tuo kaverini on vähän päälle parikymppinen ja tunsi miehensä alle vuoden ennen kuin avioitui. Olen kuitenkin kuullut yhtä sun toista kommentia näistä häistä. Joidenkin mielestä liian nuorena, joidenkin mielestä liian aikaisin ja jotkut taas rakastavat tätä ideaa. Oma mielipiteeni on, että ne jotka suoraan kritisoivat tätä, eivät ole nähneet paria yhdessä tai ylipäätään ihmistä aikoihin. Kun näin heidät kahdestaan niin ymmärsin miksi he halusivat naimisiin jo nyt. He suorastaan hehkuivat sitä onnea, että saisivat olla lopun elämäänsä kahdestaan. Sitä oli todella ihana katsoa!Aikaisin tämä ehkä oli. Mutta eipä ole ensimmäinen avioliitto, joka on solmittu nopeasti. Enkä usko että heidän viivyttelemisensä olisi takuu sille, että se toimisi paremmin. Oma mielipiteeni on, etten solmisi avioliittoa noin lyhyen suhteen jälkeen, mutta minä nyt olen ihan eri ihminen ja erilainen. Joillekin se sopii noin.
Sitten taas se, että kaverini olisi liian nuori menemään naimisiin? No nykyaikaan vähän päälle 20 pidetään jo varmaan nuorena, mutta ennen se oli täysin normaalia. Nykyäänkin tiedän hyvin monia juuri tämän ikäisinä naimisiin menneitä ja vieläkin ovat onnellisia. Joten sekään ei ole mikään syy olla menemättä.Heille se sopi näin ja olen iloinen heidän puolestaan!
Piti pitää tuollainen pieni saarna tuohon väliin ja sitten voisin taas uvota jonnekin nettipelien maailmaan tuhlaamaan lopun työpäivääni. Ja siinähän kuvissa näkyyki mitä suurimmaksi osaksi töissä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti