Hoohhoi, ja ollaan suomessa taas. Jos ei siis käynyt selväksi niin tein pienen retken tuonne brittien puolelle viikonlopun ja alkuviikon aikana. Reissu jäi omasta mielestäni ihan liian lyhyeksi. Taisin ihan oikeasti alkaa kirota suomeen paluta heti keskiviikko aamusta, kun piti hypätä junaan joka veisi lentokentälle. Minun kotimatkanikaan ei ollut mikään parhaimmista.
Vuodatin kyyneileitä sellasta tahtia, että olisin tarvinnut jonkun lipallisen hatun ja aurinkolasit. Sinänsä ihan hyvä, etten ollut nukkunut ihan kunnon yöunia, niin oikeasti sain nukuttua edes pieniä pätkiä sen neljän tunnin junamatkan sisällä. Tai siis siihen asti kunnes mut heitettiin ulos junasta (taino kaikki heitettiin ulos junasta) päätepysäkkiä edeltävällä pysäkillä. Joku ongelma lentokentän juna-asemalla.. tai jossain, ei sitä oikein selitetty vaikka kuinka yritin kysellä siellä asemalla. Kaiken lisäksi, kun olin väsynyt, sekaisin, puhki, vittuuntunut, ahdistunut ja kaikkea muuta mahollista mitä päässä pyörikään, niin piti sitten ymmärtää sitä ihanaa britti ja scottiaksenttia mikä on siis hankalampi juttu, kun nämä murtaa oikein kunnolla. Ja varsinkin vielä kuulutukset, jotka särähtelee ja ovat muutenkin epäselvät. Onneksi junassa oli joku mukava ja hyvin auttavainen nuorimies, joka lopulta minun kyseltyäni auttoi minua. Kysyi inormaatiota ja vei minut odotusaulaan ja kertoi miten saan selville seuraavasta junasta.
Noh, lopulta pääsin junaan, juoskenneltuani sitä asemaa edestakaisin puolentunnin ajan. Häiriköin jokaista mahdollista asemantyöntekijää johon vain törmäsin (jotka eivät myöskään tienneet mitään). Kerran olin käymässä vessassa ja kuulin kuulutuksen, että juna lähtisikin kahden minuutin päästä, joten juoksin täyttä vauhtia siihen. Jaa, sitten kun pääsin laiturille, niin tuli kuulutus että sekin oli peruutettu. Huoh! Lopulta kuitenkin onnistuin juoksemaan yhteen junaan ja pääsin pienellä stressinpoikasella lentokentälle asti. Koska olin aikataulustani myöhässä puolituntia sain juosta ykkös terminaalista kolmoseen sekoillen täysin. Ja sitten lentokentällä oli joku ongelma, eikä se näyttänyt portteja millekään lennolle. Siinä sitten kaikki istuttiin lounce alueella ja kateltiin ruutua, että millonkohan lennoille pääsisi. Onneksi oma lentoni oli sitten ajoissa ja porttikin löytyi ajoissa. Pääsin hyvälle paikalle ja sain taas nukkua melkein koko lentoni ajan, tosin katkeilevasti.
Kotiin tuleminen oli masentavaa, ahdistavaa, turhauttavaa. Olin vihainen kaikelle ja todella vittuuntunut ja silti samaan aikaan surullinen. Oloa ei todellakaan helpottanut nuo matkaongelmat. Kun ei halua lähteä pois, niin tuollaiset jutut päälle ei tunnu yhtään kivemmilta.
Tänään sitten päivä ei ole alkanut sen paremmin kuin mitä eilinen iltakaan oli. Kaikki näyttää harmaalta ja tää ihana sadesää ei auta. Tästä pitäis sitten alkaa taas keksiä itelleni jotain aikataulua niin, että saisin ajatukset pois tästä harmaasta suomesta. Jos ei ole vielä käynyt selväksi, niin en erityisemmin viihdy täällä. Mutta ehkä kohta tulee tännekin taas jotain positiivisempaa. Voisin kertoa itse matkasta joka sitten taas olikin ihanan mahtava!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti