Tässä yhtenä päivänä päädyimme keskustelemaan poikaystäväni kanssa paristakin asiasta. Ensimmäinen oli kuitenkin naisten ja miesten pelit parisuhde asioissa. Meillä kävi niin tuuri, ettei leikkejä ja pelejä oikeastaan tarvittu. Tunsimme toisemme jo tarpeeksi hyvin ja tiesimme, että ainoa tapa on olla vain suora ja avoin. Kuitenkin ainakin minulla on ollut hetkiä, jolloin on pitänyt pelailla ja leikkiä miesten kanssa.
Ja siis miksi joudumme tekemään sellaista? Koska ensimmäinen mielipide naisten vaikeesti tavoiteltavuuteen oli, että en sitten jaksa kiinnostua. Mutta miksi me naiset teemme niin? Minulla tuli ensimmäiseksi mieleen sydänsurut. En taida tuntea yhtään ihmistä, jonka sydämeen ei olisi joskus sattunut. Mutta sehän se pointti on. Se miksi leikkimisen aloitamme. Emme halua, että meihin sattuu taas.
Esitämme vaikeasti tavoiteltavaa, jotta emme vaikuttaisi liian roikkuvilta. Myöskin välillä haluamme, että mies joutuu tekemään vähän meidän eteen. Mutta miksi ihmeessä pitää alkaa leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa jos mies näyttää kiinnostuksensa jaymmärtää sinun vaikeastitavoiteltavuutesi epäkiinnostuksena. Siinä saattoikin sitten mennä unelmamies tai sitten ei. Eihän sitä koskaan tiedä. Tosin jotkut miehet ovat ottaneet tämän vaikeastitavoiteltavuuden niin, että jokainen nainen joka sanoo ei (tarkoittaa sitä tai ei) niin hän vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja varmasti haluaa tutustua tähän mieheen.
Mutta eikö se olisi helpompaa miesten ja naisten tai toistensa kanssa välillä, jos näitä iän ikuisia pelejä ei olisi, vaan aina oltaisiin suoria? Voisihan se ollakin, jos kaikki ihmiset olisivat samalla aaltopituudella toistensa kanssa. Peleissä aika isona pointtina on kuitenkin peittää se mitä oikeasti haluaa suhteelta. Haluaako yhden illan jutun, pitkän suhteen vai vain katsella? Toinen ei välttämättä ole samassa kohdassa, jolloin tätä ihmistä ei haluta menettää vaan "kouluttaa" haluamaan samaa kuin itsekkin. Kouluttaminen ei aina onnistu.
Jotkut parit saattavat jopa innostua peleistä, niin kuin Blair ja Chuck Gossip Girlissä. Mutta eikö silläkin ole silti joku raja jossain vaiheessa?
Kuitenkin pelien syitä on hyvin hyvin hyvin monia, eikä itselle edes tule kaikki mieleen. Ja kaikki eivät kyllä voikaan olla ihan suoria aina. Varsinkin jos on kerran jo sattunut niin ei varmastikkaan halua heti avautua täysin uudelle melkein tuntemattomalle ihmiselle. Kuitenkin pieni suoruus voisi jopa helpottaa parisuhteissa. Tai sitä mieltä itse olen. Mutta en voi tietää mikä sopii kellekin.
Jennifer Lopez - Do it well
Ja siis miksi joudumme tekemään sellaista? Koska ensimmäinen mielipide naisten vaikeesti tavoiteltavuuteen oli, että en sitten jaksa kiinnostua. Mutta miksi me naiset teemme niin? Minulla tuli ensimmäiseksi mieleen sydänsurut. En taida tuntea yhtään ihmistä, jonka sydämeen ei olisi joskus sattunut. Mutta sehän se pointti on. Se miksi leikkimisen aloitamme. Emme halua, että meihin sattuu taas.
Esitämme vaikeasti tavoiteltavaa, jotta emme vaikuttaisi liian roikkuvilta. Myöskin välillä haluamme, että mies joutuu tekemään vähän meidän eteen. Mutta miksi ihmeessä pitää alkaa leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa jos mies näyttää kiinnostuksensa jaymmärtää sinun vaikeastitavoiteltavuutesi epäkiinnostuksena. Siinä saattoikin sitten mennä unelmamies tai sitten ei. Eihän sitä koskaan tiedä. Tosin jotkut miehet ovat ottaneet tämän vaikeastitavoiteltavuuden niin, että jokainen nainen joka sanoo ei (tarkoittaa sitä tai ei) niin hän vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja varmasti haluaa tutustua tähän mieheen.
Mutta eikö se olisi helpompaa miesten ja naisten tai toistensa kanssa välillä, jos näitä iän ikuisia pelejä ei olisi, vaan aina oltaisiin suoria? Voisihan se ollakin, jos kaikki ihmiset olisivat samalla aaltopituudella toistensa kanssa. Peleissä aika isona pointtina on kuitenkin peittää se mitä oikeasti haluaa suhteelta. Haluaako yhden illan jutun, pitkän suhteen vai vain katsella? Toinen ei välttämättä ole samassa kohdassa, jolloin tätä ihmistä ei haluta menettää vaan "kouluttaa" haluamaan samaa kuin itsekkin. Kouluttaminen ei aina onnistu.
Jotkut parit saattavat jopa innostua peleistä, niin kuin Blair ja Chuck Gossip Girlissä. Mutta eikö silläkin ole silti joku raja jossain vaiheessa?
Kuitenkin pelien syitä on hyvin hyvin hyvin monia, eikä itselle edes tule kaikki mieleen. Ja kaikki eivät kyllä voikaan olla ihan suoria aina. Varsinkin jos on kerran jo sattunut niin ei varmastikkaan halua heti avautua täysin uudelle melkein tuntemattomalle ihmiselle. Kuitenkin pieni suoruus voisi jopa helpottaa parisuhteissa. Tai sitä mieltä itse olen. Mutta en voi tietää mikä sopii kellekin.
Jennifer Lopez - Do it well
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti