Benji hyppy unelmia

Kasa kavereitani lähti tänään porukalla hyppämään benji hyppyä. Ja aihe miksi tästä nyt kirjoitan, on että kuinka älyttömän paljon minua ärsyttää etten ole siellä mukana! En muistanut, että se on tämä viikonloppu, ja olen tietenkin jumissa töissä juuri nyt. Toinen ongelma olisi tosin ollut benjihypyn hinta 85€. Kyllä se on varmasti sen arvoinen, mutta ehkä panostan sen verran sitten kun se ei tunnu niin pahalta hinnalta. Ärsyttävintä on se, että olisin kuitenkin halunnut päästä katsomaan niiden kaikkien kavereideni järkyttyneitä, innostuineita ja hermostuneita ilmeitä. Ja olisin päässyt leikkimään kamerallani oikein kunnolla. Nyt saan sitten ehkä nähdä kuvia joskus, enkä pääse koko intoiluun millään tavalla mukaan, niin päädyin möksäämään töihin.
Innostukseni benji hyppyihin alkoi 3 tai 4 vuotta sitten. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun paras kaverini oli Uudessa Seellannissa vaihdossa ja kävi siellä 4 kertaa hyppäämässä benjin. NELJÄ!!! Vuoden sisällä neljä! Olin niin kade ja sitten tietenkin piti luvata, että joskus käyn itsekkin hyppäämässä.

Mutta kyllä se benji hyppy mullekin vielä tulee jossain vaiheessa eteen ja sitä oottelen aika lailla jännittäen ja peläten. Mulla on pienoinen korkeiden paikkojen kammo, varsinkin siinä vaiheessa kun pitää hypätä. Suostun hyppytornista juuri ja juuri hyppäämään 3, enkä sitä ylemmäs mene. Kaverit nauravat, etten tule uskaltamaan hyppäämään, mutta todistan ne vielä joku päivä vääriksi.