Hulina alkaa jo vähitellen rauhoittua. Ja hulinahan johtui muutosta ja pienestä elämänmuutoksestakin. On se hassua, kun ei ole ikinä asunut yksin ja yhtäkkiä pitää tottua asumaan yksin. Tosin minulta se on alkanut onnistua yllättävän hyvin, vaikken vielä kovin montaa päivää täällä ole onnistunutkaan viettämään yksin. Vierailijoita on muutama jo onnistunut käymään, vaikka kämppä on vieläkin ihan täysin kesken. Laatikoita vielä ympäri kämppää, osa vielä purkamatta, kun en ole kaikkia hyllyjä vielä saanut seinille ja en ole saanut vielä imuria, joten inhottaa kävellä täällä asunnossa. Mutta sänkyni olen vihdoin onnistunut saamaan kokonaan. Minulla oli siis vain patjat melkein viikon ajan, ja tänään sitten sain sängynrungon kivoilta iskunkuljettajapojilta, jotka toivat sen kotiini ja sitten se koottiin. Ja sänky on mahtava! Rakastan sitä!
(kuvassa tuo on aika karun näkönen, livenä paljon kivempi!)
Tuollaiset ihanat päädyt, tulee ihan romanttinen olo. Mutta sitten taas minun pimennys verhoni on kirkkaanpunainen ja kun sen laskee niin asuntoon tulee ihana pornonpunainen sävy, niin silloin tuo sänky ei tunnu enää niin romanttiselta. Ongelmaahan ei muuten olisi, mutta ikkunani on niin iso, että naapuritalosta näkee kunnolla asuntooni sisään, joten verhoa pitää pitää kiinni aina silloin tällöin.
Asuntoni on todella pieni, vain yksi huone, mutta aivan mahtava, kun on ihan helsingin keskustassa, ja täältä pääse kaikkialle helposti! On hyvänkokoinen keittiö ja löytyy jopa ihan oikea suihku! Olen siis muutamassa asuntoesittelyssä käynyt ja todella monessa piti suihkutella vessanpöntön päällä, ja minun suihkutarpeillani se olisi todella masentavaa ja hankalaa.
Kisutkin ovat ehtineet kotiutua asuntoon ja tuntuvat viihtyvän jo, varsinkin kun nyt minä oikeasti olen heidän seurassaa paljon enemmän kuin edellisessä asunnossa, kun en oikein viihtynyt siellä loppuajalla.
Kuvia saatan laittaa asunnosta enemmänkin sitten kun olen saanut tämän kunnolla valmiiksi. Pitäisi vielä muutama laatikko viedä kellariin ja saada isi poraamaan reikiä. Ja se imuri!
(kuvassa tuo on aika karun näkönen, livenä paljon kivempi!)Tuollaiset ihanat päädyt, tulee ihan romanttinen olo. Mutta sitten taas minun pimennys verhoni on kirkkaanpunainen ja kun sen laskee niin asuntoon tulee ihana pornonpunainen sävy, niin silloin tuo sänky ei tunnu enää niin romanttiselta. Ongelmaahan ei muuten olisi, mutta ikkunani on niin iso, että naapuritalosta näkee kunnolla asuntooni sisään, joten verhoa pitää pitää kiinni aina silloin tällöin.
Asuntoni on todella pieni, vain yksi huone, mutta aivan mahtava, kun on ihan helsingin keskustassa, ja täältä pääse kaikkialle helposti! On hyvänkokoinen keittiö ja löytyy jopa ihan oikea suihku! Olen siis muutamassa asuntoesittelyssä käynyt ja todella monessa piti suihkutella vessanpöntön päällä, ja minun suihkutarpeillani se olisi todella masentavaa ja hankalaa.
Kisutkin ovat ehtineet kotiutua asuntoon ja tuntuvat viihtyvän jo, varsinkin kun nyt minä oikeasti olen heidän seurassaa paljon enemmän kuin edellisessä asunnossa, kun en oikein viihtynyt siellä loppuajalla.
Kuvia saatan laittaa asunnosta enemmänkin sitten kun olen saanut tämän kunnolla valmiiksi. Pitäisi vielä muutama laatikko viedä kellariin ja saada isi poraamaan reikiä. Ja se imuri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti