Isänpäivä vähän myöhässä

Piti laittaa näitä kuvia jo aikoja sitten tänne, mutta kun ei ole päässyt nettiin niin että olisi nämä kuvat samalla koneella. Mutta nyt vihdoin vähän jäljessä, mutta ei se mitään.

Eli isänpäivä. Isänpäivänä käytiin isin kanssa hakasalmen huvilalla asfalttia ja auringonkukkia näyttelyssä. Näyttelyssä esiteltiin Eeva Ristan ja Simo Ristan ottamia kuvia Helsingistä vuosilta 1969-1979. Tässä muutamia kuvia antamaan osviittaa millainen näyttely oli. Suosittelen sitä kaikille, varsinkin kun se oli ilmainen. Nämä kolme ensimmäistä ovat vain netistä löytyviä kuvia, mutta loput olivat myös näyttelyssä. Kaikki kuvat ovat täältä.

Saarenmaisemaa 1970

Simo Ristan ottama kuva, vuonna 1970. Karhupuistosta otettu kuva, jossa poika potkaisee palloa.

Eeva Ristan ottama kuva Linnanmäeltä, vuonna 1971.

Simo Ristan kuva, vuonna 1970. Kuva otettu fleminginkadulta.

Simo Ristan ottama kuva, vuonna 1970. Fleminginkadulta.

Hassua oli, kun ihmettelin yhteen huoneeseen mennessäni, että miksi siellä oli kaksi vartijaa. Päädyin, että he ovat varmaan jotain museon henkilökuntaa. Katsoin yhdessä vaiheessa taakseni etsiessäni siskoani kai ja näin suoraan selkäni takana Tarja Halosen. Sen takia siellä siis oli ne vartijan. Presidentti oli päättänyt lähteä perheensä kanssa katsomaan näyttelyä.

Sen jälkeen mentiinkin isin luo kahville ja päädyin ihailemaan hänen vanhoja kameroitaan. Näihin kaikkiin menee filmirulla ja ovat kuulema toimivia. Mutta varsinkin tuo yksi tuossa takana on kyllä hieno! Ja pari muuta ymmärtääkseni järjestelmäkameraa jäivät kuvasta pois, kun sisko ja isi niitä siinä tutkivat. Nuo kaksi hopeista sitten muistankin lapsuudestani.

Isin luona asuu myös hauvani Calle. Ihana, mutta vähän vanha koira jo. Onneksi sillä on paljon parempi elää siellä. Se ei ole yksinäinen (siellä on se muutama kissa ja aina joku kotona, ainakin suuren osan päivästä) ja se saa tehdä ihan mitä se haluaa. On se kyllä niin suloinen!

Ja siellä oli syntynyt kaksi ihanaa pientä kisunpoikasta. Tykkään varsinkin tuosta alemmasta kuvasta, jossa yksi pentu on pikkusiskoni kämmenellä. Nuo olivat oikeasti niin pieniä, että mahtuivat käpertymään kädelle. Olivat kyllä aikamoisia huomionkiinnittäjiä. Jopa isäni, joka ei muka tykkää kissoista on ihan hellänä näille.