Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Elizabeth Taylor kuollut


Tänään luin uutisista jotain hyvinkin minulle kummallista (no ihan ensimmäiseksi uutisten lukeminen on minulle kummallista, mutta ei nyt takerruta siihen). Luin, että Elizabeth Taylor kuoli. Ja miksi tämä on minulle erikoista? Koska luulin, että tämä on ollut kuolleena jo pitkään :o Niinkin yleissivistymätön olen onnistunut olemaan. Sinänsä tämä näyttelijä on minulle muutenkin vähän vieras, koska olen aina ihaillut enemmän Audrey Hepburnia eniten kaikista vanhoista näyttelijöistä.

Kuitenkin minulla on ollut joku innostus jo pitkään jo kuolleisiin voimakkaisiin naisiin, jotka ovat jotenkin jääneet historiaan. Joskus aikoja sitten puhuin Anne Boleyn tarinan olevan kiinnostava, taino kiinnostavin kaikista tuon ajan tarinoista. Mielelläni lukisin ja tutkisin enemmänkin kuningattarien tarinoita. Mutta nyt aloin tutkimaan useampaa artikkelia mitä Elizabeth Taylorista kerrottiin.


Tiedän nimen.. no oikeastaan ihan alkuperää en edes muista mistä nimen tiedän, mutta muistan kiinnittäneeni huomiota siihen Sinkkuelämää sarjassa, jossa Charlotte on Elizabeth Taylorin suuri fani. Hän pitää Elizabethia maailman kauneimpana naisena ja niin tuntuvat pitävän monet muutkin. Katsottuani muutamia hänen kuviaan on pakko myöntää, että aikanaan hän on ollut kaunis nainen, mutten sanoisi aikojen kauneimmaksi. Edelleen pidän Herburnista enemmän. Kuitenkin mielelläni katsoisin Elizabeth Taylorin tähdittämän Cleopatra elokuvan ihan milloin vain ja nyt kun hieman mietin, niin uskon, että se on meidänkin lapsuuden kodista joskus vhs:nä löytynyt, sitä ei vaan silloin pienenä ymmärtänyt.

Mutta nyt vain levätköön Elizabeth Taylor rauhassa ja eiköhän historia ja hänen elokuvansa pidä huolen siitä, että hän jää ihmisten mieliin vielä vuosikausiksi!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Loving skins


Yksi ehdottomia lempisarjoja jo pitkään ollut Skins jatkuu taas, tosin niinkuin edellisellä kerralla, kahden kauden jälkeen vaihtuivat näyttelijät ja tarinat. Voihan olla, että edellisessä tarinassa olikin jo kerrottu kaikki, mutta jotenkin jäin kaipalemaan vielä niitä hahmoja. En oikeastaan tiedä kummasta tykkäsin enemmän ensimmäisestä vai toisesta osasta (nimitän niitä nyt osiksi, kun hahmot vaihtuvat välissä). Ensimmäisellä tykkäsin sitten ehkä enemmän sarjan juonesta ja käänteistä, mutta tokalla ehdottomasti pidin enemmän hahmoista. Oikeastaan ainoa kiva hahmo ensimmäisistä oli Cassie. Effy oli minusta mieletön jo ensimmäisellä kaudella. Se vain jotenkin jäi päähän. Ja oli jotenkin hyvinkin osuvaa, että juuri hänestä jatkui tämä toinen tarina. Mutta silloin tulivat myös kaksos tytöt Emily ja Katie. Olen aina jostain syystä ihaillut kaksosia, ja halunnut itsekkin olla. Mutta näissä kaksosissa vielä kiehtoi sekin, että olen aina ihaillut punapäitä. Emily oli koko sarjassa yksi täysin lempihenkilötäni. Näiden lisäksi pidin myös Naomista ja Thomasista. Mutta tässä nyt vielä pientä kuvapläjäystä mitä löysin googlettamalla.






maanantai 28. helmikuuta 2011

Oscareita


Viime öiset oscarit menivät sitten ohi suun minulta :( Olisin tosissani halunnut katsoa, mutta hieman tietysti vaikeutti, kun ei tällä hetkellä kunnon telkkaria ole ja se että unohdin ne ihan totaalisesti ja muistin vasta tänä aamuna, jolloin piti heti käydä tarkistamassa, että ketkä niitä oscareita sieltä poimi.
Ei erityisemmin yllättänyt, että oma suosikkini jo pidemmälta ajalta Natalie Portman sai oscarin. Ansainnut sen omasta mielestäni. Olisi ansainnut jo monesta aikaisemmastakin roolistaan. Colin Firth ja Christian Bale oli myös kiva nähdä palkittuina. Helena Bonham Carterin vielä näkisin mielelläni oscarin kanssa.

Mutta sitten toiseen syyhyn miksi halusin katsoa kyseisen tapahtuman, on kun rakastan katsella sitä pukuloistoa siitä alusta. Joten nyt jouduin tyytymään kuviin jotka löysin oscarin omilta nettisivuilta ja sen jälkeen selattua googlea. Omia suosikkejani löysinkin aika paljon!

Amy Adamsin L'Wren Scottin mekko on todella kaunis, mutta tuo kokonaisuus olisi ollut vieläkin mahtavampi, jos hiukset olisivat olleet ylhäällä. Väri on tosi kaunis ja leikkaus juuri sopiva hänelle.

En tiedä kuka on Florence Welch, mutta hänen Valentinon mekko oli myöskin todella hurmaava. Ihana väri ja näyttää koko puku niin keijukaisen keveältä! Sopi myös noihin punaisiin hiuksiin, mutta nekin olisivat sopineet mekkoon paremmin, jos olisivat olleet kiinni.



Natalie Portmanin Rodarten mekko on todella viehättävä ja sopii hänelle mahtavasti raskausajan mekoksi.

Ja oma ylivoimainen suosikkini oli Mila Kunisin Elie Saabin mekko. Aivan ihana väreineen ja leikkauksineen, ja on kuin Milalle suoraan tehty. Rakastuin täysin!

torstai 2. joulukuuta 2010

Juno Temple

Olen jo usemmassa brittielokuvassa (joista olen tykännyt kauheasti) törmännyt näyttelijä Juno Tempeliin. En oikein tiedä miten kirjottaisin tuon sukunimen, joten kirjotan sen vain noin. Hän ei ulkonäöltään oikeastaan ole noissa elokuvissa mitenkään säväyttänyt, vaan ennemmin jäänyt taustalle. Sen sijaan näyttelijän taitoja hänellä on. Varsinkin vakuutuin elokuvassa "Cracks" hänestä ja hänen taidoistaan.
Hyvin erikoisen näköinen näyttelijä, jonka hiukset ovat aina isosti. Se taitaa olla hänen joku trademarkkinsa, kun hiukset ovat aina kiharalla ja melkein peikosti. Tämä on minun ilmaus. Tykkään peikkohiuksista :D
Roolit joista hän on eniten jäänyt mieleeni ovat olleet sellaisia, jossa hän on ollut nokkava ja ärsyttävä pikkutyttö.









Kuvat Juno Templen sivuilta.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Harry Potteria kattomassa cineworldissa

Käytiin eilen elokuvissa vihdoin katsastamassa uusin Harry Potter. Tosiaan vietettiin viikonloppu katsoen ne kaikki edelliset, siis minun toivomuksestani, ja sitten sai mennä katsomaan uusimman. Käytiin elokuvateatterissa, joka on Cineworld. Liput eivät olleet kovin paljon ja niistäkin opiskelijat saavat alennusta. Kaikenlisäksi tässä elokuvateatterissa pystyy hankkimaan kuukausilipun, jolla voi mennä katsomaan kuukaudessa niin monta elokuvaa kuin haluaa ja se kustansi vähän alle 14 puntaa.
Liput olivat tämännäköisiä. Tai lähinnä siinä oli vierekkäin kaksi samanlaista lappusta joista toinen puoli oli asiakkaan ja toinen revittiin siitä irti, niin kuin varmaan näkyykin.
Tässä teatterissa Harry Potterin näytöksiä näytettiin joku 25 päivässä. Noin puolentunnin välein alkoi aina uusi. Muita elokuvia ei näytetty niin usein, ehkä noin 4 kertaa päivässä. Oli kyllä mukava, kun ei tarvinnut istua täydessä teatterissa, vaan siellä oli oikeast tilaa. Ja sen lisäksi saimme istua siellä ihan mihin halusimme. Teatterissa oli monen monta kerrosta.. olisikohan ollut kuusi ja jokasessa oli joku neljä salia. Jokasessa kerroksessa oli oma herkkupiste jonka kautta mentiin saleihin.
Itse elokuvasta pidin. Alkaa mennä vakavammaksi ja näyttelijätkin ovat vakuuttavampia. Kaikenlisäksi kirjanakin nyt lopulta tykkään tästä eniten. Kirja on tapahtumarikas ja vaikka tässä onkin kauheita kuolemia ja henkilöitä joista vihastuu äärimmilleen, niin se varmaan onkin se mikä tekee tästä niin hyvän.
Edelleen ärsyttää, kun elokuvasta on jätetty ja muunneltu asioita, mutta minkäs sille voi. Ja nyt jäin hinkuamaan sitä seuraavaa elokuvaa sitäkin enemmän. Tulisi jo!
Oli kyllä hyvä, kun näytin poikaystävälle nämä edelliset elokuvat, se pysyi perässä niin hyvin, että kun yritin selittää hänelle jotain tämä vastasi "antaisitko mun vaan katsoa elokuvan".. toisin sanoen taisi ymmärtää ihan hyvin ja haukotteli sen aikana vähemmän kuin mitä olisin kuvitellut.
Tosin hänen mielipiteensä elokuvasta oli, että nuo nuoret olivat tyhmiä, kun vaan menivät yksikseen vaarallisiin tilanteisiin täysin tyhminä. Ja hän onnistui ennalta arvaamaan koko tarinan lopun. Phöh. Ja nyt väittää tätä tarinaa ennalta-arvattavaksi. No, olemme vähän eri mieltä elokuvasta.
Mutta loppujen lopuksi koko elokuvakokemus oli mieluisa. Menen mielelläni samaan leffateatteriin uusiksikin ja odotan nyt ihan levottomana viimeistä osaa!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Lempi kuningatar


Muistin eilen elokuvan, jonka joskus pienenä katsoin äitini kanssa ja jonka tarinan muistan aina siitä asti. Löysin tämän elokuvan vihdoin tänään ja katsoin äsken uudestaan. Oli ihmeellistä, kuinka viimeksi olin samaisen elokuvan katsonut noin 10-15 vuotta sitten ja tunnistin sen heti samaksi näyttelijöiden takia. Varsinkin, kun elokuva on tehty vuonna 1969, Anne of the Thousand Days.
Olen aikaisemmin jo katsonut elokuvan, joka kertoo samaa tarinaa vähän eritavalla. The Other Boleyn Girl, jossa päätähtinä ovat Natalie Portman ja Scarlett Johansson. Tämä nyt selkeestikkin on uudempi elokuva.


Kuitenkin se miksi halusin näistä elokuvista kirjoittaa on se tarina. Periaatteessa tarina on näissä sama. Se kertoo englannin kuninaan Henry VIII:nen toisesta vaimosta Anne Boleysta. Siitä kuinka kuningas ensin piti rakastajattarenaan Annen siskoa Marya, mutta kyllästyi tähän ja ihastui Anneen. Anne ei kuitenkaan luovuttanut itseään kuninkaalle heti. Lopulta hänestä tuli kuitenkin kuninkaan vaimo. Hän synnytti yhden tyttären, Elisabethin (josta tuli myöhemmin kuningatar) ja kuolleen pojan. Myöhemmin hän halusi Annesta eroon ja tästä keksittiin valheita, jotta hänet voitiin surmata. Yksityiskohdat eivät ole tarkkoja. Toisen elokuvan mukaan Anne tavoitteli kuningasta koko ajan kierosti ja toisen elokuvan mukaan kuningas tavoitteli Annea siihen pisteeseen asti, että Anne rakastui häneen ja suistui hänen vaimoksi. Mutta selkeää oli, että Anne ei halunnut synnyttää äpärää, vaan halusi, että jos lapsi on kuninkaan siitä tulee kuningatar tai kuningas.

Anne aloitti suuret muutokset englannissa. Hänen takiaan kuningas pisti englannin eroamaan Rooman kirkosta ja perusti oman kirkon, jossa kuningas on kirkon pää. Tällöin hän sai myöskin mahdollisuuden erota ensimmäisestä vaimostaan, kuningatar Catherinesta ja mennä naimisiin Annen kanssa. Näistä syistä koko englannin tulevaisuus muuttui.


Annen tytär Elisabeth onkin seuraava kunnon kuningatar ja hänestä on myös oma elokuvansa, jonka moni on varmaan nähnyt, kun siinä päähenkilönä toimi Cate Blanchett. Sitä tarinaa en sitten sen tarkemmin tiedä, vaikka elokuvan olenkin katsonut.

Anne Boleyn tarina on oma suosikkini. Hän oli päättäväinen ja tiesi mitä halusi. Ja hänen tarinansa on aina mielestäni tuntunut mielenkiintoisimmimalta.


sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tylsistynyt

Niin tylsä päivä ollut taas tänään. Olen koko päivän oikeasti vain katsellut elokuvia ja ollut koneella. Yhdessä vaiheessa äiti ihana tuli käymään ja toi minulle kasan vitamiineja ja kaikkea sellaista ja ruokaa. Ei sitten itse tarvinnut mennä kauppaan. Olen siis onnistunut koko päivän vain lepuuttamaan jalkaani ja itseäni. Ihan tylsistymiseen asti! Heräsinkin liian aikaisin, kun en ollut yöllä siirtäny kelloani.
Sitten jossain vaiheessa siirryin katselemaan youtubesta videoita Emma Watsonista. En tiedä miksi. Mutta ihan kiinnostavia haastatteluja löysin. Ja pidän nyt näyttelijästä vielä enemmän.



David Letterman Late Show

Live with Regis and Kelly

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Cracks


Katsoin parin päivän sisällä useamman elokuvan josta tykkäsin, mutta ihan huipun kyllä vei uusi Eva Greenin elokuva 'Cracks'. En tiennyt mitä odottaa elokuvalta. Valitsin sen lähinnä näyttelijän takia ja ketään muuta tuttuahan siinä ei sitten ollut.

Heti elokuvan alusta tykkäsin siitä. Tunnelma oli haikea ja elokuva oli brittiläinen. Tarina kertoi jostain brittien sisäoppilaitoksesta ja sen koulun rymästä tyttöjä, jotka olivat Miss G:n opetuksessa. Miss G opetti heille kait urheilua, koska he yleensä uimahyppäsivät. Heidän ryhmäänsä tuli uusi tyttö Fiamma espanjasta. Kokeneempi ja hyvin kaunis tyttö, josta tuli heti selkeästi Miss G:n suosikki. Muut tytöt eivät suosineet häntä tämän opettajan suosion takia.

Roolisuoritukset olivat päänäyttelijöiltä mielestäni mahtavat. Eva Green oli huippu. Samoin Juno Temple Di:n roolissa ja Maria Valverde Fiamman roolissa tekivät minuun vaikutuksen.

Tarina oli tosi koukuttava, vaikka siihen joutuikin vähän keskittymään. Mutta myöskin aika yllättävä käänteissään. Se jätti minut aikalailla hämilleen ja kelaamaan, kun se oli vihdoin loppu. Kokonaisuus oli todella erilainen ja melankolinen. Ja jäi kyllä mieleeni kunnolla!

Suosittelen tätä kaikille. Tai no ainakin tytöille.


torstai 21. lokakuuta 2010

You Will Meet a Tall Dark Stranger

Pikkusisko on ollut jo jonkun aikaa kipeenä, joten mahdollisti mulle ja äitille käynnin leffassa ja drinkkeilyn. Tosin drinkkeilemään ei päästy, mutta leffassa kyllä käytiin.


Päästiin ensi-iltaan katsomaan Woody Allenin elokuvaa You Will Meet a Tall Dark Stranger. Minulla ei erityisemmin ollut odotuksia sen suhteen. Näyttelijät tiesin. Anthony Hopkins, Naomi Watts, Antonio Banderas ja Freida Pinto. Aika mahtavat näyttelijät, ei ihan yhtä mahtava leffa. Oli se katottava ja ihan hauska aina välillä.
Ideahan siinä oli, että käsiteltiin muutaman ihmisen parisuhteita, pettämistä uudesti rakastumista ja pettymyksiä. Siinä se itseasiassa lyhykäisyydessään oli.

Oli kuitenkin ihan mukava olla leffassa ja ainaki äitin kanssa. Emme näe niin kovin usein, joten kaikki yhteinen aika on aina tervetullutta!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Katerina Graham


Olen nyt viimeaikoina aloittanut "The Vampire Diaries" sarjan katsomista. Ehdin katsoa siitä jo melkein puolet, ennen kuin aloin kiinnittää huomioni Bonnie hahmoon. Yleisesti tyttö oli vain todella kaunis ja jotakin hieman kiehtovaa hänessä näin, joten aloin etsimään netistä enemmän tietoja hänestä. Yllätyin todellakin! Näköjään tämä nainen on tehnyt enemmänkin kaikkea, kuin miltä päällinpäin näyttää.

Katerina Graham syntyi Sveitsissa Genevessä 5.9.1989. Hänen isänsä on libanolainen musiikintuottaja Joseph Graham ja äiti on venäjänjuutalainen Natasha Graham. Eli Katerina on puoliksi libanonilainen ja puoliksi venäläinen. Katerina osaa puhua englantia, espanjaa, ranskaa ja vähän portugalia ja hepreaa.

Katerina aloitti näyttelemisen jo 6 vuotiaana mainoksissa ja vierailijana tv-sarjoissa. 15 vuotiaana hän pääsi BET Awardsiin Lil Bow wow'n taustalaulajaksi. Tämän jälkeen hän pääsi myös monien muiden suurien artistien taustalaulajaksi.

Vuotta myöhemmin Katerina Graham tapasi Damon Elliotin, josta tuli hänen mentorinsa ja kait myös hänen tuottajansa?

Katerina Graham on esiintynyt elokuvissa: The Parent Trap, Our first Christmas, 17 Again, Boogie Town ja lisää on tulossa.

Ja vieraillut tai esiintynyt sarjoissa: Lizzie McGuire, Strong Medicine, Malcolm in the Middle, Joan of Arcadia, Like Family, Grounded for Life, O.C, C.S.I, Greek, Hannah Montana ja The Vampire Diaries.

Katerinan singlet: I Got it from my Mama feat. Will.i.am, Donque song feat. Snoop Dogg, Down Like That, Boyfriend's Back, Star Now, Somebody to Love ja Sassy.

Todellakin vaikuttaa tytöltä, jonka uraa kannattaisi seurata. Hän on näyttelijä, laulaja, levytuottaja, tanssija ja malli. Siis mitä hän ei pysty tekemään?






Sen lisäksi innostuin katselemaan hänen tyyliänsä ja pukeutumistansa ja olen täysin innoissani. Hän on todella kokonaisuudessaan aika upea!!