
Tänään luin uutisista jotain hyvinkin minulle kummallista (no ihan ensimmäiseksi uutisten lukeminen on minulle kummallista, mutta ei nyt takerruta siihen). Luin, että Elizabeth Taylor kuoli. Ja miksi tämä on minulle erikoista? Koska luulin, että tämä on ollut kuolleena jo pitkään :o Niinkin yleissivistymätön olen onnistunut olemaan. Sinänsä tämä näyttelijä on minulle muutenkin vähän vieras, koska olen aina ihaillut enemmän Audrey Hepburnia eniten kaikista vanhoista näyttelijöistä.

Kuitenkin minulla on ollut joku innostus jo pitkään jo kuolleisiin voimakkaisiin naisiin, jotka ovat jotenkin jääneet historiaan. Joskus aikoja sitten puhuin Anne Boleyn tarinan olevan kiinnostava, taino kiinnostavin kaikista tuon ajan tarinoista. Mielelläni lukisin ja tutkisin enemmänkin kuningattarien tarinoita. Mutta nyt aloin tutkimaan useampaa artikkelia mitä Elizabeth Taylorista kerrottiin.

Tiedän nimen.. no oikeastaan ihan alkuperää en edes muista mistä nimen tiedän, mutta muistan kiinnittäneeni huomiota siihen Sinkkuelämää sarjassa, jossa Charlotte on Elizabeth Taylorin suuri fani. Hän pitää Elizabethia maailman kauneimpana naisena ja niin tuntuvat pitävän monet muutkin. Katsottuani muutamia hänen kuviaan on pakko myöntää, että aikanaan hän on ollut kaunis nainen, mutten sanoisi aikojen kauneimmaksi. Edelleen pidän Herburnista enemmän. Kuitenkin mielelläni katsoisin Elizabeth Taylorin tähdittämän Cleopatra elokuvan ihan milloin vain ja nyt kun hieman mietin, niin uskon, että se on meidänkin lapsuuden kodista joskus vhs:nä löytynyt, sitä ei vaan silloin pienenä ymmärtänyt.

Mutta nyt vain levätköön Elizabeth Taylor rauhassa ja eiköhän historia ja hänen elokuvansa pidä huolen siitä, että hän jää ihmisten mieliin vielä vuosikausiksi!
























Tässä teatterissa Harry Potterin näytöksiä näytettiin joku 25 päivässä. Noin puolentunnin välein alkoi aina uusi. Muita elokuvia ei näytetty niin usein, ehkä noin 4 kertaa päivässä. Oli kyllä mukava, kun ei tarvinnut istua täydessä teatterissa, vaan siellä oli oikeast tilaa. Ja sen lisäksi saimme istua siellä ihan mihin halusimme. Teatterissa oli monen monta kerrosta.. olisikohan ollut kuusi ja jokasessa oli joku neljä salia. Jokasessa kerroksessa oli oma herkkupiste jonka kautta mentiin saleihin.
Itse elokuvasta pidin. Alkaa mennä vakavammaksi ja näyttelijätkin ovat vakuuttavampia. Kaikenlisäksi kirjanakin nyt lopulta tykkään tästä eniten. Kirja on tapahtumarikas ja vaikka tässä onkin kauheita kuolemia ja henkilöitä joista vihastuu äärimmilleen, niin se varmaan onkin se mikä tekee tästä niin hyvän.






































