Emma Watson and People Three

Ei ole varmaan käynyt epäselväksi, että ihailen Emma Watsonia. No nyt tältä tytöltä on tullut taas uusi mallisto People Three:lle. Hän jo ehti tehdä syksy malliston samalle yritykselle ja nyt tuli kevään mallisto, joka oli monipuolisempi ja ainakin minä tykkäsin enemmän!

Hyvin istuvia mekkoja, jänniä printtejä ja omia lemppareita kuvatessa Emma toimi myös mallina. Luettuani hieman enemmän People Threen yrityksestä ja tavoista aloin tykätä siitä vielä paljon enemmän!

Mallisto löytyy myynnissä tästä (tosin en ole varma lähettävätkö he vaatteita muualle kuin britteihin).

People Treen sivuilla on myös kerrotaan siitä kuinka Emma kävi Bangladeshissa tutustumassa vaatteiden tekoon ja muuhun toimintaan mitä People Tree siellä tekee.

Emma ja People Three Bangladeshissa ja haastattelu.

JA tässä olis vielä Emman omilta sivuilta esittelyä ja video hänen mallistostaan.

All Saints

Samalla kun kävin kaupungilla, niin kävin All Saints liikkeessä. Rakastuin siihen ihan täysin! Siis ihan ylikaiken. Se on tästä lähtien oma lempiliikkeeni!! Oli pakko ottaa kuvia joistain asioista joihin siellä rakastuin. Vaikkakin kyllä rakastuin ihan kaikkeen mitä siellä näin, mutta tässä nyt jotain pieniä esimerkkejä. Enempää kuvia ei ole, koska sen jälkeen vartia sanoi etten saa ottaa kuvia. Joten tässä sitten mainostelen All Saintsia. Mutta katsokaa nyt. IHANA KAUPPA!!!

Voisin ottaa kaupasta oikeesti kaiken!

Jaa sitten jatketaan Harry Potter viikonloppua. Pitää tuolle poikaystävälle näyttää nämä kaikki, kun ei ole nähnyt niistä kuin yhden! :O Eli näytetään sille kaikki, jotta pystyn keskustelemaan hänen kanssaan uusimmasta elokuvasta, heti kunhan päästään sitäkin katsomaan :D

Lempi kuningatar

Muistin eilen elokuvan, jonka joskus pienenä katsoin äitini kanssa ja jonka tarinan muistan aina siitä asti. Löysin tämän elokuvan vihdoin tänään ja katsoin äsken uudestaan. Oli ihmeellistä, kuinka viimeksi olin samaisen elokuvan katsonut noin 10-15 vuotta sitten ja tunnistin sen heti samaksi näyttelijöiden takia. Varsinkin, kun elokuva on tehty vuonna 1969, Anne of the Thousand Days.
Olen aikaisemmin jo katsonut elokuvan, joka kertoo samaa tarinaa vähän eritavalla. The Other Boleyn Girl, jossa päätähtinä ovat Natalie Portman ja Scarlett Johansson. Tämä nyt selkeestikkin on uudempi elokuva.


Kuitenkin se miksi halusin näistä elokuvista kirjoittaa on se tarina. Periaatteessa tarina on näissä sama. Se kertoo englannin kuninaan Henry VIII:nen toisesta vaimosta Anne Boleysta. Siitä kuinka kuningas ensin piti rakastajattarenaan Annen siskoa Marya, mutta kyllästyi tähän ja ihastui Anneen. Anne ei kuitenkaan luovuttanut itseään kuninkaalle heti. Lopulta hänestä tuli kuitenkin kuninkaan vaimo. Hän synnytti yhden tyttären, Elisabethin (josta tuli myöhemmin kuningatar) ja kuolleen pojan. Myöhemmin hän halusi Annesta eroon ja tästä keksittiin valheita, jotta hänet voitiin surmata. Yksityiskohdat eivät ole tarkkoja. Toisen elokuvan mukaan Anne tavoitteli kuningasta koko ajan kierosti ja toisen elokuvan mukaan kuningas tavoitteli Annea siihen pisteeseen asti, että Anne rakastui häneen ja suistui hänen vaimoksi. Mutta selkeää oli, että Anne ei halunnut synnyttää äpärää, vaan halusi, että jos lapsi on kuninkaan siitä tulee kuningatar tai kuningas.

Anne aloitti suuret muutokset englannissa. Hänen takiaan kuningas pisti englannin eroamaan Rooman kirkosta ja perusti oman kirkon, jossa kuningas on kirkon pää. Tällöin hän sai myöskin mahdollisuuden erota ensimmäisestä vaimostaan, kuningatar Catherinesta ja mennä naimisiin Annen kanssa. Näistä syistä koko englannin tulevaisuus muuttui.


Annen tytär Elisabeth onkin seuraava kunnon kuningatar ja hänestä on myös oma elokuvansa, jonka moni on varmaan nähnyt, kun siinä päähenkilönä toimi Cate Blanchett. Sitä tarinaa en sitten sen tarkemmin tiedä, vaikka elokuvan olenkin katsonut.

Anne Boleyn tarina on oma suosikkini. Hän oli päättäväinen ja tiesi mitä halusi. Ja hänen tarinansa on aina mielestäni tuntunut mielenkiintoisimmimalta.

LFW syysmallisto loppu

Nyt kun vihdoin olen käynyt tämän Lontoon fashion week suunnittelijat ja kivoimmat asut läpi, niin ajattelin tehdä siitä vielä tällaisen minikokoelman ja mielipiteet ja päätelmät näihin.

Aloitetaan mekoista. Rakastan mekkoja ja olen huomannut, että suosin selkeästi kaikissa mallistoissa nimen omaan mekkoja. Joten tässä olisi ne ihan täysin omat suosikkini LFW:stä.


Olen alkanut myös enemmän innostua hameista. Nyt olen hullantunut nahkahameisiin, niin lempparini löytyykin seuraavan kollaasin vasemmasta yläreunasta.


Suosikkini siistimmistä asukokonaisuuksista.


Ja tässä vielä takkisuosikkejani. Varsinkin Vivienne Westwoodin takit on ihan lemppareitani!

Kiinnitin huomioni siihen kuinka paljon monissa kokoelmissa oli karvatakkeja, kauluksia ja kaikkea muuta karva ja turkis juttua. Minä tosin olen hyvin turkisvastainen. En erityisemmin myöskään perusta tekoturkiksesta. Mutta nämä ovat vain itseni päällä. Huomasin, että jopa ihastuin joihinkin kokonaisuuksiin, mutta vastustan kuitenkin turkista sen verran paljon, että yritin olla kokoamatta mitään turkisjuttua tänne.

Innostavinta olivat erikoiset leikkaukset ja laskokset. Ihanat värikkäät printit ja kankaat. Isot neuleet, kerroksellinen pukeutuminen sekä vastakohtina muhkeus ja minimaalisuus.

Pidin myös läpinäkyvistä yläosista, nahkasista yksityiskohdista ja lyhyistä helmoista.

Omia suosikkimallistojani olivat Burberry Prorsum, Amanda Wakeley, Unique, Mulberry, Vivienne Westwood, Julien Macdonald ja Matthew Williamson.
Jaa sitten seuraavaksi käynkin läpi Milanon muotiviikkojen syyskokoelmia. Käyn näitä ehkä vähän myöhässä, kun alkaa olla jo talvi. Mutta käynkin ne vähän lyhyemmin läpi.

Joulukauhistelua

Asia, jonka huomasin vahvasti jo briteissä ja mikä alkaa vähitellen valtaamaan suomeakin juuri nyt on joulu. Yleensä rakastan joulua yli kaiken ja saatan alkaa suunnittelemaan joulun viettoa jo kesän lopussa. Ostelen joululahjoja ympärivuoden, ja yleensä marraskuussa ne on jo melkein kaikki jo ostettu. Mutta tänä vuonna mielestäni joulu on tungettu ihan liian aikaisin mieleeni. En ole valmis ajattelemaan niin pitkälle, kun nykyään mietin isommat asiat kuukauden sisään ja pienemmät asiat viikon sisään. Lähinnä pyrin elämään päivä kerrallaan.

Ja nyt tätä joulua tungetaan joka puolelta. Melkein järkytyin heti ku näin briteissä kaupassa joulukoristeita ja herkkuja. Tuntui, että aika menee liian nopeasti, en edes tiedä miksi. Ei jotenkin tunnu siltä, että olisin valmis miettimään joulujärjestelyjä ja lahjoja nyt. No okei, pitää myöntää ostin jo yhen pienen joululahjan etukäteen. Ihan vaan kun onnistuin löytämään sopivan. Mutta alkaa jo vähän ahdistaa noiden kaikkien muiden lahjojen miettiminen ja ostelu.

Kenenkään muun mielestä joulu tulee liian aikaisin?

Ikisinkku

Törmäsin tässä yhtenä päivänä ihan vahingossa Ikisinkku blogiin, jota aloin kiinnostuneena tutkimaan. Hyvin erilainen ja erilaiset jutut, mutta muutaman postauksen aikana nautoin niin paljon, että siitä oli pakko täällä vinkata. Vaikken itse olekkaan ikisinkku ja itseasiassa hyvin läheisriippuvainen, mutta sinkkujuttuja on välillä kuitenkin hauska lueskella.
Eli Ikisinkku blogia kannattaa käydä lukaisemassa :)
Alkoi itsekkin tehdä mieli käyttää Google Analyticsia, mutta taidan olla tyhmä tai sitten en vain osaa, kun en tiedä miten pystyn sitä käyttämään.

Leikit

Tässä yhtenä päivänä päädyimme keskustelemaan poikaystäväni kanssa paristakin asiasta. Ensimmäinen oli kuitenkin naisten ja miesten pelit parisuhde asioissa. Meillä kävi niin tuuri, ettei leikkejä ja pelejä oikeastaan tarvittu. Tunsimme toisemme jo tarpeeksi hyvin ja tiesimme, että ainoa tapa on olla vain suora ja avoin. Kuitenkin ainakin minulla on ollut hetkiä, jolloin on pitänyt pelailla ja leikkiä miesten kanssa.


Ja siis miksi joudumme tekemään sellaista? Koska ensimmäinen mielipide naisten vaikeesti tavoiteltavuuteen oli, että en sitten jaksa kiinnostua. Mutta miksi me naiset teemme niin? Minulla tuli ensimmäiseksi mieleen sydänsurut. En taida tuntea yhtään ihmistä, jonka sydämeen ei olisi joskus sattunut. Mutta sehän se pointti on. Se miksi leikkimisen aloitamme. Emme halua, että meihin sattuu taas.
Esitämme vaikeasti tavoiteltavaa, jotta emme vaikuttaisi liian roikkuvilta. Myöskin välillä haluamme, että mies joutuu tekemään vähän meidän eteen. Mutta miksi ihmeessä pitää alkaa leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa jos mies näyttää kiinnostuksensa jaymmärtää sinun vaikeastitavoiteltavuutesi epäkiinnostuksena. Siinä saattoikin sitten mennä unelmamies tai sitten ei. Eihän sitä koskaan tiedä. Tosin jotkut miehet ovat ottaneet tämän vaikeastitavoiteltavuuden niin, että jokainen nainen joka sanoo ei (tarkoittaa sitä tai ei) niin hän vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja varmasti haluaa tutustua tähän mieheen.


Mutta eikö se olisi helpompaa miesten ja naisten tai toistensa kanssa välillä, jos näitä iän ikuisia pelejä ei olisi, vaan aina oltaisiin suoria? Voisihan se ollakin, jos kaikki ihmiset olisivat samalla aaltopituudella toistensa kanssa. Peleissä aika isona pointtina on kuitenkin peittää se mitä oikeasti haluaa suhteelta. Haluaako yhden illan jutun, pitkän suhteen vai vain katsella? Toinen ei välttämättä ole samassa kohdassa, jolloin tätä ihmistä ei haluta menettää vaan "kouluttaa" haluamaan samaa kuin itsekkin. Kouluttaminen ei aina onnistu.
Jotkut parit saattavat jopa innostua peleistä, niin kuin Blair ja Chuck Gossip Girlissä. Mutta eikö silläkin ole silti joku raja jossain vaiheessa?


Kuitenkin pelien syitä on hyvin hyvin hyvin monia, eikä itselle edes tule kaikki mieleen. Ja kaikki eivät kyllä voikaan olla ihan suoria aina. Varsinkin jos on kerran jo sattunut niin ei varmastikkaan halua heti avautua täysin uudelle melkein tuntemattomalle ihmiselle. Kuitenkin pieni suoruus voisi jopa helpottaa parisuhteissa. Tai sitä mieltä itse olen. Mutta en voi tietää mikä sopii kellekin.

Jennifer Lopez - Do it well

Karma

Yksi asia mistä poikaystäväni kanssa tykkäämme kiistellä hyvin paljon, on "uskon" asiat. Tai lähinnä ennemminkin niin, että mihin asioihin tässä maailmassa uskoo ja mihin ei. Ja samalla tähän yleensä liittyy hyvin vahvasti Karma. Koska minä uskon siihen täysin.. ehkä vähän omilla säännöilläni? Ja hän taas ei ymmärtääkseni siihen usko. Joten se onkin sitten älytöntä vääntöä siitä, että kumpi muka on oikeassa :D Ja minä nyt olen sellainen jääräpää, että minähän olen aina oikeassa. Ja piste!

Toisinsanoen minä siis uskoon karmaan ja siihen, että "paha saa palkkansa". Mutta tässä uskon enemmän siihen "hyvän voimaan". Karma ei olekaan kovin yksiselitteistä, minkä olen kiistelyistämme huomannut. Joudun oikeasti miettimään, että miten minä tämän asian käsitän ja uskon. Mm. uskon, että ne ihmiset jotka ovat oikeasti tehneet pahaa toisiaan tai jotain kohtaan, myös saavat siitä palkkansa. Ennemmin tai myöhemmin. Suurin osa ihmisistä jotenkin ajattelee, että tämä palkka on vain vankilaan meno tai kuolema. Mutta onhan näitä pahempiakin asioita. Ajatelkaapas elämää, vaikkapa ilman rakkautta, tai halvaantuneena, tai ilman onnellisuutta, tai ilman mitään syytä elää tai jotain muuta asiaa, mikä enemmän vaikuttaa ihmiseen henkisesti. Koska niinhän siinä käy, nämä asiat iskevät ihmisten heikkoihin kohtiin. Me voimme ulkoisesti nähdä, että tämä ihminen vaikkapa on todella rikas, hulvaton elämä ja omistaa kaiken. Ja ajattelemme heti, että hän on onnellinen. Mutta kuka sen muka tietää? Epäilen, että ainoa joka sen tietää on se ihminen itse, jos hänkään. Joskus yritämme väittää olevamme onnellisia, vaikkemme oikeasti olisikaan.


Toisaalta mielestäni on hyvin turhaa alkaa pohtimaan sitä, että mitä tämä ihminen oikeasti ansaitsisi. Tottakai murhista ja muista on hyvä laittaa ihminen vankilaan, ettei hän jatka näiden asioiden tekemistä. Ja se on omanlaisensa rangaistus hänelle. Mutta en sen enempää jaksa asiaa pohtia. Sen sijaan kiinnittäisin enemmän huomiota niihin positiivisiin asioihin. Eihän karma ole pelkästään pahasta asiasta. Vaan myös jos teet jotain hyvää, niin saat siitä varmasti jotain hyvää palkaksikin. Et välttämättä huomaa sitä yhteyttä näiden asioiden välillä, mutta tarviiko sitä aina? Eikö se tärkein asia siinä ole se hyvä olo? Kaikenlisäksi pienistä hyvistä asioista on helppo saada niin paljon isompia hyviä asioita. Ihmiset eivät vain aina tajua tarttua näihin hyviin asioihin ja nauttia niistä, kun masentelevat niitä huonoja asioita. Miksi se muka on helpompaa olla masentunut kuin iloita?

Nämä eivät myöskään ole välttämättä asioita mitä teet, vaan miten suhtaudut asioihin. Kun ihminen osaa iloita, nauttia ja tarkoittaa hyvää tekemisillään (vaikka ne eivät aina onnistuisikaan), niin se tarkoitus on se tärkein, vaikkeivat sitä kaikki huomaisikaan. Usein voi tuntua, että vaikka teet kuinka paljon kaikkea hyvää, niin sinulle tapahtuu vain huonoja asioita. Mutta ehkä se hyvä asia vain odottelee siellä jossain edessäpäin. Tai sitten ihminen ei ole huomioinut, että on tehnyt asioita myös negatiivisesti. Nämä usein vähän korvaavat toisiaan.
Samaan pitää myöskin miettiä sitä, kun ihminen tekee jotain pahaa, ja alkaaki katumaan. Katumista on tietenkin monentahoista ja joskus valehtelua, mutta jos ihminen oikeasti katuu, ei tämä karma välttämättä iskekään niin pahasti. Tai jos onkin saanut palkkansa, niin luultavasti sieltä edestäpäin on vielä tulossa jotain positiivisempaa.

Sain myöskin kysymyksen siitä, että kun ihmiset tekevät niin paljon pahaa, niin miten emme kaikki ole jo kuolleet? Olen sitä mieltä, että nämä asiat kuitenkin ylläpitävät elämää ja hyvää sen verran enemmän, ettei asia ole aina elämästä ja kuolemasta.

Kuitenkin nämä asiat on todella hyvin hankalia käsittää näin ja niihin on niin monta astetta ja kiemuroita, ettei ihminen varmaan voikaan kunnolla ymmärtää kaikkea tai yhdistää näitä asioita. Olen vain sitä mieltä, että me ihmiset emme huimioi tarpeeksi kaikkea hyvää ja positiivista mitä ympärillämme tapahtuu, vaan kiinnitämme ihan liikaa huomiota niihin negatiivisiin asioihin ja oikein kylvämme sitä masennusta ympärillemme.
Tiedän, teen sitä itsekkin. Mutta olen huomannut myös osaavani nauttia niistä hyvistä asioista. En vain ole kylvänyt sitä hyvää samalla tavalla kuin pahaa. Varmaan olisi aika!
Todella ihanasti olen kuitenkin huomannut esimerkiks Mungolifen annan nauttivan elämästään kunnolla. Se on todella inspiroivaa. Samoin P.S I love fashionin Lintu. Ja tällaista tekstiä on myös mukavampi lukea mikä on oikeasti positiivista, ja missä elämästä nautitaan, eikä niin kylvätä ympärilleen masennusta ja negatiivisuutta.

Varmaan olisi asian pohjalta niiiiiin paljon enemmänkin sanottavaa, mutta ehkä jätän tämän tähän. Ja en tässä väitä kaiken asian olevan juuri näin, vaan lähinnä että uskon asioiden olevan näin ja se on pelkkä oma mielipiteeni.

Alicia Keys - Karma

Black Eyed Peas - Karma